| [menu.htm] | Suomalaisten ”oppimatka” MM/EM Sprint ’99 -kisoihin
IFSS:n MM- ja ESDRAN EM-kilpailut pidettiin samassa yhteydessä helmikuun 19.-21. päivänä Sveitsin Sils’ssä. Suomen edustusjoukkue koostui 5 ajajasta ja 2 hiihtäjästä. 6-koiran luokassa oli suomalaisittain suurin osaan ottajamäärä. Peräti kolme ajajaa osallistui kisaan: Pasi Heinonen, Pertti Kettunen ja Tapio Leppäsalko. Ari Laitinen osallistui avoimeen luokkaan ja Outi Merikanto 4-koiran luokkaan. Hiihtäjät Kati Kettumäki ja Markku Kimmo ottivat osaa naisten ja miesten pikamatkoille.
PS. Klikkaamalla kuvaa näet kuvan vähän isommassa koossa. Palaa painamalla 'Back' tai 'ALT+nuoli vasempaan' Matka Sveitsiin oli jo sinänsä elämys. Markku ja vaimonsa Mia sekä Heinoset ajoivat Sveitsiin Ruotsin, Tanskan ja Saksan kautta, muut suomalaiset ottivat selvää Via Balticasta. Helsingistä pääsi koirien kanssa kätevästi Eckerö-Linen lautalla varsin edullisesti Tallinnaan. Koirat olivat luonnollisesti omissa bokseissaan autossa koko laivamatkan ajan. Baltian maiden läpiajo tuntui ensin hiukan arveluttavalta, mutta reitti oli kuitenkin mainettaan parempi. Kuhan asuntoautolla liikkuessa katsoi yöpymispaikaksi tien varrelta löytyvän P-alueen, joka oli useimmiten rekka-autojen kansoittama, niin mitään ”vaaraa” ei ollut. Tietkin olivat Viron, Latvian ja Liettuan alueilla luultua parempia. Tosin paluumatkalle osunut lumisade paljasti riittämättömän aurauskaluston määrän. Puolassa tiet olivat paikoitellen pahasti urautuneet ja betonisella moottoritiellä oli vähän joka puolella isoja reikiä! Polttoaine sen sijaan oli erittäin halpaa Virosta Puolaan asti ja parhaimmillaan 70 litran tankin sai täyteen dieseliä kolmasosan hinnalla verrattuna Suomeen. Saksan läpi ajaminen ”autobahnoja” pitkin oli toki nopeaa, mutta rekat tekivät tästä touhusta varsin jännittävän. Parhaimmillaan keskenään kilpailevat rekat täyttivät kaikki kolme kaistaa ylämäessä! Ja vauhti oli sen mukaista. Jos ajoit alle 120 lasissa, olit kokoajan toisten jaloissa… Rajojen ylitykset sujuivat koirista huolimatta erittäin jouhevasti lähes tulkoon joka rajanylityspaikalla. Varteenotettava vaihtoehto siis koiraihmisille, jos aikoo autolla Keski-Eurooppaan! Kilometrejä kertyi auton mittariin noin 5000, joten oli siinä ajamista. Kilpailuviikolla Sveitsi näytti kaikki mahdolliset säänsä täydellisestä aurinkoisesta lomapäivästä kunnon lumimyrskyyn. Tiistaina, jolloin itse saavuimme kilpailupaikalle aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja hohtavat hanget suorastaan kuhisivat hiihtäviä turisteja aurinkolaseineen. Torstaina, vain päivää ennen kisojen alkua raivosi sellainen lumimyräkkä, että mm. ruotsalaisten hiihtäjien bussi juuttui lumiketjuista huolimatta hotellin ja kilpailupaikan välille. Kilpailunjärjestäjät ennustivat kuitenkin avajaisissa kisapäiviksi hienoa säätä ja olivat onneksi oikeassa. Aurinko pilkisteli välillä pilvien raosta ja lumen tulo oli loppunut yöllä hyvissä ajoin, joten kilpailuratojenkin pohjat saatiin koviksi jo perjantaiksi. Keli pysyttelikin kaikkina kolmena kilpailupäivänä suunnilleen samana. Lämpömittari näytti aamuisin paria astetta pakkasta ja kipusi päivän mittaan nollan yläpuolelle. Kilpailuradat olivat hyvin tasaiset, mikä johtui siitä, että suurin osa radasta oli järven jäällä. Muissa luokissa paitsi avoimessa, oli ainoastaan yksi selkeä nousu ja pari hiukan pidempää hyvin loivaa nousua. Avoimen radan takaosuudella oli muutama nousu lisää. Radat pidettiin kisojen aikana hyvässä kunnossa suurilla latukoneilla, eivätkä ne upottaneetkaan kohtalaisen lämpimistä olosuhteista huolimatta kuin ainoastaan lauantaina, jolloin rata möyhääntyi paikka paikoin pahasti vesisöhjöksi.
Hiihtäjien urakka oli heti ensimmäisenä kisapäivänä ohi, jolloin hiihdettiin pikamatkat. Matka sekä naisilla että miehillä oli 13,8 km. Allekirjoittanut sijoittui 10 osallistujan joukossa sijalle 9 jääden kärkeen 6 minuuttia. Loput alkupään sijoitukset menivät kaikki norjalaisille ja ruotsalaisille, joihin ero oli kesimäärin 3-4 minuuttia. Kyyti oli siis kylmää ja parantamisen varaa jäi vielä rutkasti. Markulla eivät kaikki asiat osuneet aivan kohdalleen. Sijoitus 27 osallistujan joukossa oli 13 ja ero kärkeen hiukan vajaa 3 minuuttia. Markun edellä olivat norjalaiset, lähes kaikki ruotsalaiset ja pari Keski-Euroopan hiihtäjää. Ajopuolella ensimmäinen kilpailupäivä näytti selvän suunnan missä mennään - paras suomalaissijoitus oli puolivälin paikkeilla, loput sen alle. Odotukset olivat selvästi korkeammalla ja perjantain tulokset olivat selvästi jonkinasteinen pettymys jokaiselle suomalaiselle. Seuraavana päivänä vesisöhjö aiheutti ongelmia monelle koiralle. Eihän meillä Suomessa oltu tällä kaudella moista nähtykään, kun joka kisassa oli pakkasta lähes 20 asetta! Sijoitukset pysyivät jatkossakin kutakuinkin samoilla, ensimmäisenä päivänä ajetuilla sijoilla. Lopulliset sijoitukset olivat seuraavat: Avoimessa luokassa Ari oli 12. (osaan ottajia 16), 6-koiran luokassa Pertti 15., Pasi 19. ja Tapio 20. (osaan ottajia 33) ja 4-koiran luokassa Outi 31. (osaan ottajia 37). Sijoituksia pohdittaessa ja vertailtaessa eroja kärkeen tehtiin suomalaisleirissä mielenkiintoinen havainto. Valjakkojen kilometrivauhdit putosivat selvästi MM-kisoissa verrattuna esimerkiksi kolmea viikkoa aiemmin ajettuun ja harmittavasti jo tammikuulle järjestettyyn Joensuun SM-kisaan. Muutamalla valjakolla vauhti löytyi taas MM-kisojen jälkeisissä kotimaan kisoissa. Pudotus vauhdissa oli luokkaa kahdesta kilometristä neljään kilometriin tunnissa, mikä tietää tällä tasolla aika roimaa pudotusta sijoituksissa. Moni ajaja joutui pudottamaan harjoitusmääriä SM-kisojen vuoksi juuri MM-kisojen kannalta tärkeimpään treeniaikaan, neljä viikkoa ennen MM-kisoja. Ainakin tähän epäkohtaan voitaneen helpostikin saada oikaisu ennen seuraavia arvokisoja. Mahdollisia muitakin syitä vauhtinotkahdukseen yritettiin pohtia jo paikan päällä, mutta mitään yksittäistä tilannetta selittävää tekijää ei kuitenkaan löytynyt. Sen sijaan saatiin kokoon joukko pieniä osatekijöitä, joiden yhteisvaikutus tulos mahdollisesti oli. Näitä epäonnistumisen mahdollisia osatekijöitä olivat:
Huomattava on kuitenkin, että ruotsalaiset ja norjalaiset, samoilta leveyspiireiltä ja arvatenkin samojen kylmien ilmavirtausten ”vaivaamina” veivät mm. 4- ja 6-koiran luokkien voitot naapurimaihin. Norjalaiset nappasivat muutenkin joka luokasta mitalin, puhumattakaan hiihtopuolesta, jossa he putsasivat lähes kaikissa sarjoissa koko pöydän! Ripuli tuntui vaivaavan koiria yleisemminkin vähän siellä sun täällä, mikä tuntuu olevan ennemminkin sääntö kuin poikkeus maailmalle koirien kanssa matkatessa. Kisa-analyysiä tullaan siis tekemään vielä pitkään vähän joka taholla. Ainoa positiivinen puoli tässä tilanteessa on se, että tästä ei ole enää kuin yksi suunta – ylöspäin. Huonommin ei enää oikeastaan voi mennä. Seuraaviin arvokisoihin Suomesta lähdetään pärjäämään, ei osallistumaan, näin tuumattiin kisojen jälkeen yksimielisesti.
Kuvat: Niina Valkonen |
