IFSS:n talvilajien MM-kilpailut 2025 järjestetään 8. – 15.2.2025 Rørosissa Norjassa.
Maajoukueeseen on valittu 8 valjakkoajajaa, 1 junioriluokan valjakkoajaja ja 14 valjakkohiihtäjää. Joukkueenjohtajana kilpailussa toimii Kari Tolkkila.
Ihan ensimmäisenä pahoittelut siitä että saan raportin aikaiseksi vasta tänään.
Oma kotimatkani alkoi lauantain palkintojenjaon jälkeen. Edessä oli noin 700 km matka vasten yötä Tukholman Värtahamnenin satamaan jonne saavuin useamman pysähdyksen jälkeen sunnuntain puolella noin klo 02.30. Paluu päivälaivalla alkoi hieman aamu seitsemän jälkeen. Kotiin asti pääsin kymmenen aikaan illalla ja maanantai meni lähinnä ”sumussa”. Pyykkikuorman sain pestyä, mutta siihen ne järjeslliset tekemiset suunnilleen loppuivat…
Joka tapauksessa… lauantaina edessä olivat ajoluokkien viimeiset lähdöt sekä viesti. Viestiin emme tällä kerralla saaneet joukkuetta kasaan.
Ajoluokkien lähdöt suoritettiin jälleen käänteisessä jäjestyksessä eli kokonaisjan perusteella hitain kilpailija lähetettiin matkaan ensimmäisenä. Käänteisen lähtöjärjestyksen etuna on se, että luokan ajamiseen kuluva aika on lyhyempi kuin perinteisessä, nopein ensin, järjestyksessä.
Ensimmäisenä matkaan lähti Sampsa Mäki-Arvela Sp6RNB luokassa. Sampsa oli kahden lähdön jälkeen toisena, mutta joutui antautumaan yhden sijan päätyen lopulta pronssille. Sampsa oli joutunut jättämään valjakosta yhden koiran pois, joten ainakin sen verran tasoitusta kilpakumppanit saivat. Luokan voittoon päätyi ruotsia edustava, mutta suomessa syntynyt Malin Granqvist.
Seuraavana luokkana Sp8, jossa suomea edustivat Pasi Heinonen, Vesa-Pekka Lehtomäki ja Ville Rakkolainen. Onko sukunimi sitten joku enne tai jotain muuta, mutta käänteisen järjestyksen mukaan matkaan lähdettiin aikojen (vai sukunimien?) mukaisessa, käännetyssä järjestyksessä eli Rakkolainen, Lehtomäki, Heinonen. Villen suoritus oli sijoitusten perusteella erittäin tasainen. Ville oli jokaisen päivän jälkeen sijalla 12. Vesa-Pekan siojitus vaihteli hieman päivästä toiseen, mutta sijoutuksena kahdeksas kolmen erän jälkeen.
Mutta mitä tekee Pasi? Ensimmäinen lähtö ja kahdeksan koiraa = kolmas. Toinen lähtö ja seitsemän koiraa = jaettu johto. Kolmas lähtö ja kuusi koiraa = selkeä MM-kulta. Varsin suurena yllätyksenä itselleni tuli vasta palkintojenjaossa selville ymmärrys siitä että tämä oli Pasin ensimmäinen MM-kulta. Uralla jonka ensimmäinen arvokisamitalli on jo vuodelta 1992. Paikkana Jämijärvi, luokkana kolmen koiran luokka ja tuloksena pronssia.
Mainittakooon tähän oheen että Vesa-Pekka Lehtomäellä on menossa ”vasta” 49:s peräkkäinen kilpailukausi joiden aikana hän kilpailee. Ensi kausi on siis eräänlainen juhlakausi hänelle.
Viimeisenä kilpailuna vuoroon tuli viesti. Meiltä ei siis tähän ollut joukkuetta. Kyseessä kilpailu jossa ensin matkaan lähtevät hiihtäjät yhteislähdöllä, sen jälkeen viestin vaihto neljän koiran valjakolle ja viimeisenä viestin vaihto kahden koiran luokkaan. Kaksi ensimmäistä osuutta olivat pituudeltaan noin 7,5 km ja viimeinen, kahden koiran osuus, noin 5,0 km. Kilpailun kaksi nopeinta joukkuetta tulivat Norjasta, mutta koska kukin maa voi saada sääntöjen mukaan ainoastaan yhden MM-mitallin, hopea päätyi Slovakiaan ja pronssi Tsekkeihin.
Kilpailut oli tältä erää ”taputeltu” meidän osaltamme loppuun vaikka urilla oli edelleen joitakin Femunlöppet 650 ja 450 kilpailijoita.
Edessä siis enää varsin viileässä säässä suoritettu palkintojenjako. Ehkä se ilma ei kilpailun ajan kylmin lukema ollut, mutta ainakin meikäläinen ”hytisi” ihan riittävästi. Asiaan saattoi tietysti vaikuttaa pieni kilpailuväsymys ja ajatukset siitä että tämän jälkeen edessä on kohtuullinen määrä autossa istumista.
Tänään siis ”podiumille” astuivat Sampsa, Pasi sekä Matti ja Eliel joista kaksi viimeksimainittua siis Femunlöppetin ja, syystä tai toisesta, maajoukkueemme ulkopuolelta.
Tämänkertainen raportointi kuluneesta viikosta päättyy tähän. Kiitos sekä kilpailijoille, handlereille että myöskin teille lukijat, jotka olette saaneet kärsiä jojon kertomuksista.
Mainittakoon vielä sen verran että ajaessani satamaa kohti sain tiedon siitä että ajokeli Gävlen alapuolella ei ole mitenkään erityisen hyvä. Kuitenkin sinne saapuessani, keli oli talvinen ja olosuhteet ihan OK, tiet aurattu jne. Sunnutaina laivalla luin uutisia että lauantain aikana Uppsalan vieressä, ajamallani moottoritiellä, oli ollut noin sadan auton ketjukolari josta sairaalaan oli kuljetettu 161 henkilöä. Kun paikan itse alkuyöstä ohitin, mitään jälkiä tästä en havainnut. Varsin tehokkasti jäljet oli siis siivottu pois.
P.S. vielä loppuun…. järjestäjät olivat keksineet lauantaiaamulle ihan hauskan lisäkilpailun. Kilpailu alkoi 08.00 jätesäkkien jakamisella ja päättyi säkkien punnitukseen 08.15. Päävoittona olleen hupparin sai se joka toi punnitukseen painavimman jätesäkin. Ideana siis kerätä pois mahdollisimman paljon roskia pois erityisesti varikkoalueelta ja sen väliitömästä läheisyydestä. Kuka hupparin voitti? En tiedä.
PERJANTAI 14.2.2025, VIIDES KILPAILUPÄIVÄ
Pekka Niemi, MM-PRONSSIA miesten yhdistetyssä (CM)
Suomalaismenestystä saatiin kun Femundløpet 450 -kilpailussa Matti Salmi sijoittui toiseksi
Aamun pakkaslukema oli noin -15 astetta. Päivän mittaan saimme nauttia sekä auringonpaisteesta, pilvipoudasta kuin, nyt jojo-kokouksen jälkeen kotimatkan lumisateesta.
Päivän kilpailun ensimmäinen starttaaja joukkueestamme oli Sp6 RNB -luokassa Sampsa Mäki-Arvela. Sampsan lähtöajasta kävin torstai-illan aikana kohtuullsen tiukkaa viestien vaihtoa. Virhe korjattiin tekemällä uusi virhe. Joka tapauksessa Sampsa pääsi sitten lähtemään oikealla ajalla. Sampsa oli maaliin saapuessaan erittäin tyytväinen koirien suoritukseen. Aikojen ja niiden erojen kuvaaminen kirjoittamalla on varsin haastavaa siten että sen saisi kirjoitettua ”kuten se menee”. Joka tapauksessa Sampsa ajoi suhteellisesti ottaen kovempaa kuin eilen. Tämän ansiosta Sampsa paransi sijoitustaan yhdellä pykälällä ollen kahden päivän jälkeen toisena. Pienenä yksityskohtana voisi mainita että luokkaa johtava Ruotsin Malin Granqvist on syntynyt ja asunut nuoruusikänsä Suomessa. Jos luokka päättyy Malinin voittoon, niin voimme pakutella ”henkseleitä” että hän on kuitenkin pohjimmiltaan suomalainen.
Seuraavana Sp8 -luokka. Käänteisestä lähtöjärjestyksestä johtuen ensimmäisenä matkaan lähti Ville Rakkolainen sijalta 12. Villen ajo sujui ilman kommelluksia ja toisen päivän jälkeen sijoitus oli samainen 12. Toisena matkaan lähti eilen omien koiriensa suoritukseen erittäin tyytyväiseltä vaikuttanut Vesa-Pekka Lehtomäki. Veskunkin ajo sujui ilman haasteita ja lopputuloksena oli pykälän parannus sijalta kuusi sijalle viisi. Viimeisenä meikäläisistä tässä luokassa matkaan lähti Pasi Heinonen. Pasinkin ajo sujui ilman kommelluksia ja maaliin tulon jälkeen Pasi on kahden päivän jälkeen jaetulla ensimmäisellä sijalla kokonaisajan ollessa sama kuin torstain nopeimmalla, Alankomaiden Stefan Donkerilla.
Ei niin ”mielenkiintoisena” luokkana suomalaisten kannalta voisin mainita ensimmäisen yhteislähtöluokan eli neljän koiran sprintin yhteislähtöluokan. Meillä tähän luokkaan ei osallistujia ollut. Joka tapauksessa tämä oli ensimmäinen yhteislähtö ja varsin lyhyen lähtösuoran jälkeen ura kapenee erittäin nopeasti korkeintaan kahden rinnakkain ajavan valjakon levyiseksi. Nelosen yhteislähtö sujui ainakin omien havaintojeni mukaan ilman suurempia ongelmia. Tämänkin luokan voitti Norjan Andre Boysen Hillestad varsin ylivoimaisesti. Saman Andre teki myös Sp4 -luokassa aikaisemmin alkuviikosta.
Johonkin väliin aamupäivän puolella maaliin saapui myös Femunlöppet 450 -kilpailussa toiseksi sijoittunut Matti Salmi joka, syystä jota tiedä en, ei ollut maajoukkueemme virallinen osallistuja. Omalla tavallaan mielenkiintoista oli se, että 450-kilpailun kaksi nopeinta valjakkoa koostuivat siperinhuskyista. Kymmenen nopeimman joukkoon mahtui kuusi ”puhdasrotuista” valjakkoa. Puolestani iso hatunnosto kilpailijoille jotka jaksavat treenata tosissaan koirilla joiden suhteen ”geenivalikoima” on varsin rajallinen. Mattia kävin maaliintulon jälkeen onnittelemassa ja samalla esitin onnittelut VUL:kin puolesta. Toivottavasti en ylittänyt ”valtuuksiani” liiton onnittelujen suhteen.
Seuraavan matkaan lähti yhdistetyn naisten luokka. Meiltä mukana Maija Nivala ja Jutta Turkka. Seedingin perusteella (vaikka sen perusteet eivät minulle ainakaan koskaan selvinnet. Jos joku muista jojoista ne ymmärsi, niin onnittelut heille) molemmat saivat lähtöpaikan toisesta rivistä. Tämäkin lähtö sujui käsittääkseni ilman suurempia ongelmia. Koska ensimmäiset kolmisen kilometriä olivat kohtuullisen kapeaa uraa, niin ohitusmahdollisuudet olivat ilmeisesti hieman rajalliset. Ura ei siis kuitenkaan ollut mitään moottorikelkkauraa. Tästä johtuen eturivin starttaajat saivat jonkun verran etua taaempaa lähteneisiin. Loppusuoran maaliintulo oli varsin tiukka kun kolme parasta saapuivat 0,8 sekunnin sisällä maaliin. Jostain ihmeestä ne aikaisemmin puuttuneet sekunnin kymmenysosat oli saatu ajanottoon tämän päivän yhteislähtöihin. Myöhemmin tulokset muuttuivat hieman yhden kolmikosta saatua 26.1§ rikkeestä 15 sek aikasakon. Joka tapauksessa Maija Nivala kahdeksas ja Jutta Turkka sijalla 12.
Sitten miesten yhdistettyyn. Samainen yhteislähtö tässäkin luokassa. Matkaan Pekka Niemi ja Tuomo Niittylahti. Jotain hässäkkää uralla saamani tiedon mukaan oli tapahtunut. Kilpailija x oli ilmeisesti kiilannut kilpailijaa y ”harjuosuudella”, mutta ilmeisesti x oli tajunnut virheensä ja hidasti avustamaan kilpailijan y takaisin uralle. Tällä osuudella oli pienenä haasteena se, että kilpailu-uralta ulosajautuessa pudotusta alarinteeseen olisi saattanut olla useita metrejä. Tämän lisäksi ainakin yhden katkenneen sauvan vaihdon ehjään näin itse. Pulkan jättöön tarkoitetut ”loosit” olikin varustettu lähtönumeroilla eikä niin kuin olin kuvitellut, lähtöpaikan numerolla. Tästä johtuen numerot eivät olleet mitenkään loogisessa järjestyksessä. Naisten luokassa Tuukka oli kysynyt tuomareilta että saako avustaja mennä opastamaan oikeaan loosiin? Vastaus oli että joo. Tuukka siis sai ohjata Jutan oikeaan väliin. Tästä mahdollisuudesta ei kerrottu jojo-kokouksessa ennakkoon mitään. Tämä olisi varmaan helpottanut Tuomoa useamman sekunnin hänen hiihdettyään oman loosinsa ohi. Joka tapauksessa sekä Pekka että Tuomo paransivat kisan aikana omia, ensimmäisen väliaikapisteen tuloksia, maaliin saavuttaessa. Pekan loppusijoitus kolmas eli pronssia Suomeen ja Tuomo sijalla kahdeksan. Tässä lähdössä kullan ja hopean ero oli lopulta mahdollisimman pieni eli 0,1 sekuntia joka ratkaistiin kahden norjalaisen, saman sukunimen omaavan, Hoelin kesken. Ovatko sukua vai eivät, minä en tiedä.
Palkintojenjaon jälkeen oma matkani suuntautui joka iltaiseen jojo-kokoukseen. Vanhasta muistista tiesin että tärkeimpänä asiana käytäisiin viimeisen kilpailupäivän viestin tapahtumat. Mihin urakkansa suorittaneet valjakot suuntaavat, miten vaihto tapahtuu ja kuka vaihdon hoitaa jne. jne. Meiltä kun viestiin ei tällä kertaa joukkuetta saatu kasaan, niin tämä osuus meni osittain ”korvastani sisään ja toisesta ulos”. Ohessa käytiin kyllä keskustelua toimestani sääntöjen yhdestä sanasta siitä miten se pitää tulkita. Nyt koskien ajanottoa. Kyseessä sana ”Shall” ja sen tulkinnasta säännöissä erikseen annettu tarkennus. Ei tällä nyt ihan älytöntä vaikutusta joukkueemme kilpailuun ole ollut vaan enemmän keskustellaan siitä mitä tämä ”ihan aikuisten oikeasti” tarkoittaa. Keskustelua tulen jatkamaan IFSS:n tuomaritoimikunnan kanssa kunhan kotiin pääsen…
Huomenna lauantaina edessä on viimeinen kilpailupäivä jonka aikana meiltä kilpailee kahdessa luokassa yhteensä neljä kilpailijaa.
Valitettavasti viime perjantaina alkanut oma kisamatkani kääntyy väsymyksen puolelle enkä jaksa tänne enää tänään ladata itse ottamiani kuvia tai videoita uran varrelta tai vaikka palkintojenjaosta. Vaikka kelloni soi vasta 07.00, niin heräsin heti kohta kuuden jälkeen. Tätä kirjoitusta lopetellessa kello on liki 22.00 paikallista aikaa. Kuvia ja jotain videoita yritän latailla tänne huomenna tai sitten ehkä sunnuntaina.
Nyt Röros toivottaa lukijoilleen hyvää yötä ja ystävänpäivän ”jämiä”. Huomenna jatketaan…
TORSTAI 13.2.2025, NELJÄS KILPAILUPÄIVÄ
Päivä valkeni tähän asti lämpimimpänä tosin auto oli kohtuullisen tehokkaasti jääkuorutettu yön melkoisen kostean yön jälkeen. Kisapaikalla lämpötila oli jonkun mittarin mukaan ”ainoastaan” -7 astetta.
Päivä aloitettiin miesten yhden koiran hiihdolla, matkana 2*7,5 km.
Ensimmäisenä matkaan meiltä lähti Tero Linnainmaa lainakoiralla. Tero sai koiran lainaan Tuukalta joka, edelleen hieman kipeänä, päätti jättää startin väliin. Sinällään nostan hattua Tuukalle että hän malttoi jättää kilpailun väliin. Tero suoritti kilpailun omaa suoritustaan väliaikojen perusteella parantaen. Lopputuloksissa Tero päätyi yhdeksänneksi. Toisena matkaan Taneli Pantsar. Tanelin suoritus oli väliaikojen perusteella varsin tasainen, loppusijoitus 15. Kolmantena miehenä matkalle lähti Vesa-Pekka Jurvelin. V-P:n koirista paras oli palelluttanut toisen korvansa tiistain kilpailun aikana. Koiran lääkitys aiheutti kilpailukiellon ja sen takia matkaan ei lähtenyt perheen ”ykköstykki”. Maaliintuloja odotellessani V-P sitten onnistui yllättämään minut saapuessaan ihan väärästä suunnasta luokseni. V-P:n suoritus päättyi tänään keskytykseen.
Maalissa Tero antoi hieman palautetta Norjalaisesta naishiihtäjästä joka oli testaamassa suksiaan kisauran loppuosalla. Sinällään tämä ei Teron suoritusta häirinnyt, mutta suksien testaaminen kisauralla kilpailun aikana osoittaa lähinnä täydellistä piittaamattomuutta toisten suorituksista. Tero suoritti pientä valvontaa ja onnistui löytämään kyseisen henkilön. Tapahtuman kerroin maalia valvovalle tuomarille kilpailunumeron kera ja hänen saapuessaan lähtöön, tuomari kävi hänen kanssaan pitkähkön keskustelun. Sisällöstä en tiedä, mutta uskoisin sisältävän opsatusta siitä, mikä on soveliasta toimintaa kilpailun aikana.
Seuraavana luokkana naisten yhden koiran hiihto jossa matkana sama 2*7,5 km. Ensimmäisenä Suomalaisena matkaan Maija Nivala. Maija oli väliajoissa parhaimmillaan toisena ja varsin pitkään maalin tulon jälkeen kiinni pronssissa. Valitettavasti 12 minuuttia Maijan jälkeen matkaan lähtenyt norski pudotti Maijan sijalle neljä. Toisena matkaan lähti Saara Loukkola. Saara oli ensimmäisen kierroksen jälkeen väliajoissa toisena, mutta valitettavasti, niin hänen kuin muidenkin hiihtokoirien suoritukseen sitä huonontaen saattoi vaikuttaa reilusti yli 10 astetta lämmennyt ilman länpötila. Saaran loppusijoitus seitsemäs. Kolmantena luokkaan lähti Katri Loukusa. Katrinkin suoritus oli väliaikojen mukaan varsin tasainen. Loppusijoitus 15. Käsitykseni mukaan hiihtäjät olivat pääasiassa kuitenkin tyytyväisiä suorituksiinsa.
Tähän väliin osui lähdöissä tauko jonka aikana yritin käydä Femundlöppetin varikolla koska matkaan oli lähdössä maajoukkueen ulkopuolelta Suomalainen juniori Eliel Ikonen. Varikon kyllä näin, mutta sinne johtava tie oli suljettu. Ohessa kyllä oli ”kiertotie” toisen tien kautta mutta ”Kuukkelin kartta” oli sitä mieltä että sinne päästäkseni minun olisi pitänyt ajaa sitä suljettua tietä. Noh, näinpähän varikon pellon toisella laidalla.
Seuraavaksi sitten siirryttiin valjakoiden puolelle. Valjakkoluokat ajetaan kolmen lähdön kilpailuna poislukien Sp4 jossa kolmas osuus korvataan Sp4-luokan yhteislähdöllä joka on erillinen kilpailunsa.
Ensimmäisenä luokkana Sp6 RNB jossa meillä kilpailijana Sampsa Mäki-Arvela. Sampsa on hieman pidemmällä kilpailumatkalla koska hän osallistui viime viikonloppuna WSA:n MM-kilpailuihin Ruotsissa. Sampsankin suoritus oli tasaisen varma ja ensimmäisen päivän jälkeen sijoitus on kolmas. Matka oli sujunut ilman kommelluksia vaikka samaan aikaan viereisellä uralla vastaan oli tullut Femundlöppetin lyhyemmille matkoille lähteviä valjakoita.
Seuraava luokka Sp8, matkana 16 km. Tähän meiltä osallistuu kolme kilpailijaa: Pasi Heinonen, Vesa-Pekka Lehtomäki ja Ville Rakkolainen. Ensimmäinen ”opertaatio” oli koirien saaminen lähtöalueelle koska valjakolla ajaminen varikolta lähtöön ei ole kovin helppoa. Tähän kilpailijat huokuttelivat avuksi porukkaa kaikista mahdollisista suunnista, hiihtäjistä, jojosta ja ulkolaisista kilpailijoista. Hieman yllätyksenä oli että järjestäjä oli tähänkin hommaan hankkinut avustajia. Ainoa vaan että kukaan ei tästä koskaan etukäteen kertonut. Päivän aikana selvisi myöskin yllätyksenä se, että avoimen luokan valjakoille varatulle varikolle sai kuitenkin mennä myös kahdeksan koiran valjakot. Tämä siis aiheutti ”muuton” ainakin Pasille ja Veskulle. Kaikki kolme varikkoa saatiin kuljetettua lähtöön varsin sujuvasti.
Ensimmäisenä matkaan lähti Pasi Heinonen. Pasillakin ajo sujui varsin tasaisesti. Ainoa harmin aihe taisi olla viimeisessä mutkassa ennen maalia koirien ajautuessa väärälle uralle. Pasin valjakko ei suinkaan ollut ainoa joka yritti lähteä toiselle kierrokselle tai johonkin muualle kuin maaliin… Pasi ensimmäisen päivän jälkeen kolmantena. Seuraavana matkaan lähti Vesa-Pekka Lehtomäki. Tasaisen varma suoritus ja koirilta vastaava, väärän uran valinta loppusuoralle saavuttaessa. Vesku ensimmäisen päivän jälkeen kuudentena ja ainakin ilmeestä päätellen positiivisesti yllättyneenä. Kolmantena matkaan Ville Rakkolainen jonka koirista suurin osa oli kilpaillut jo aikaisemmin kolme lähtöä Millin niitä ajaessa. Villen suorituksen aikana koirat osasivat valita loppusuoralla oikean reitin kerrasta, mutta jossain kohtaa uraa Ville oli mutkassa kokeillut sen että (vaikka lunta ei kovin paljoa olekaan), niin uran ulkopuolella pehmeää ja sinne ajautuminen saattaa aiheutta pienen hallinnanmenetyksen. Matka kuitenkin jatkui sujuvasti ilman sen suurempia vahinkoja. Ville ensimmäisen päivän jälkeen sijalla 12.
Tätä kirjoittaessani julkaistiin ensimmäinen versio perjantain lähtölistoista. Ensimmäinen ”yritys” ei mennyt ihan putkeen koska Sp6 RNB- ja Sp8-luokissa oli jonkun verran samoja lähtöaikoja. Parilähtö sinällään on sääntöjen mukaan mahdollinen, tosin säännöt eivät tunne sitä että parilähdön starttaajat olisivat kahdesta eri luokasta. Korjattuja lähtölistoja siis odotellaan… Päätän jälleen päivän raportin tähän ja jos illan jojo-kokouksessa ihmeitä ei tule esiin, niin osaa kaksi en tänään kirjoita.
KESKIVIIKKO 12.2.2025, KOLMAS KILPAILUPÄIVÄ
Milli Rakkolainen MM-KULTAA Sp4J -valjakkoajoluokassa
Milli Rakkolainen MM-KULTAA Sp2J -valjakkoajoluokassa
Sara Pöllänen MM-HOPEAA Sp2 -valjakkoajoluokassa
Milli Rakkolainen, MM-KULTAA Sp4J ja Sp2J, kuvaaja Tuomo NiittylahtiSara Pöllänen, MM-KULTAA Sp2
Aamu alkoi majapaikan pakkaslukemalla -9 astetta. Noin kolmen kilometrin matkan jälkeen laakson pohjalla lukema olikin sitten -21 astetta. Varikolla lukema oli -22 astetta.
Tiedustelin jo aikasemmin järjestäjiltä virallisen lämpömittarin sijaintia, mutta siihenkään en saanut koskaan vastausta. Tätä sitten minulta kyseli Tsekin jojo. Kun vastausta emme tienneet, niin otin mukaan oman lämpömittarin joka päätyi lukemaan -18,4 astetta. Täytyy sanoa että hieman viileälle tuntui.
Päivän ensimmäisenä kilpailijanamme matkaan lähti Sp2 -luokassa Sara Pöllänen. Saran sijoitus ennen viimeistä päivää oli viides. Tilanne oli varsin mehukas koska viisi nopeinta kahden päivän jälkeen oli 14 sekunnin sisällä. Lopulta hopeasta ja pronssista tulikin sitten varsin tiukka kilpailu, joka päättyi tasapeliin eli hopean jakoivat Sara ja Norjan Oda Foss Almqvist samalla kokonaisajalla. Toisen päivän jälkeen aikaeroa heidän välillään oli seitsemän sekuntia jonka Sara siis onnistui kuromaan kiinni. Tietämättä loppusijoitustaan maaliintulon jälkeen voin kertoa että Saran tyytyväisyys koirien suoritukseen oli silminnähden havaittavissa.
Seuraavana matkaan lähti Sp2J -luokassa Milli Rakkolainen. Milli oli kahden päivän jälkeen toisena 17 sekuntia johtajaa jäljessä. Ensimmäisessä väliaikapisteessä ero olikin kutistunut yhteen sekuntiin. Noin 500 metriä ennen maalia tulee kilpailun juontajan kannalta erittäin tärkeä ennakkovaroitus maalia lähestyvästä kilpailijasta. Tässä kohtaa aikaeroa Millin hyväksi oli kertynyt kolme sekuntia ja maaliviivan ylityksessä eroa olikin jo kuusi sekuntia. Peli ei Millin maaliin tullessa ollut ihan 100% varma koska johdossa ollut Norjalainen Nienke Van De Velde lähti matkaan vasta Millin jälkeen. Vajaan minuutin jälkeen homma oli kuitenkin selkeä. Milli Rakkolainen on luokan maailman mestari.
Alkuperäisen aikataulun mukaan Millin kahden lähdön välissä aikaa olisi ollut vain 15 minuuttia. Tästä jojo-kokouksessa tiistaina hieman avauduin. Vetosin siihen että kyseessä on kuitenkin juniori eikä aikuinen kilpailija. Sääntöjen mukaanhan asia menee niin, että useampaan luokkaan ilmoittautunut kilpailija vastaa itse siitä, että ehtii jokaiseen lähtöön. Hyvin usein järjestäjä pyrkii säätämään aikataulua siten että tämä on mahdollista, mutta täällä aikataulutukseen asetti haasteita Femundlöppet 450 -kilpailu jonka startit alkoivat klo 11.00 Rörosin keskustasta. Pienen kyläkierroksen jälkeen pitkän matkan valjakot ylittivät ristiin sprinttimatkojen urat.
Lopputuloksena oli se, että lähtöjen väli saatiin venytettyä 20 minuuttiin. Hieman tämä kuitenkin aiheutti stressiä koska mihinkään suureen virheeseen Sp2J-luokassa Millillä ei olisi ollut varaa. Hienosti suomalaiset kuitenkin yhdistivät voimansa ja paikalla oli avustajia enemmän kuin tarpeeksi. Kiitos kaikille tästä Käänteisen lähtöjärjestyksen johdosta Milli lähti matkaan viimeisenä varsin turvallisessa, 1.31 johdossa. Vaikka varmisteluun olisi ollut varaa, Milli käänsi nupit kaakkoon ja kaasun pohjaan. Maaliin tullessa aikaero kakkosena ajaneeseen Norjan Tuva Buran Östgårdiin olikin kasvanut neljään minuuttiin.
Millistä siis kaksinkertainen maailmanmestari vajaan tunnin sisään!
Päivän startit olivatkin maajoukkueen puolesta ohi. Ainakin osa porukasta, itseni mukaanlukien, käveli keskustaan katsomaan 450-kilpailun starttia. Siinä sai sitten ihmetellä vähän isomman maailman showta. Jokaisen valjakon lähtöön saapumista oli auttamassa vapaaehtoisia avustajia riittävästi sekä valjakon perässä viimeisenä mönkijä. Nämä kaikki siis järjestäjien puolesta. Vapaaehtoisia avustajia näissä MM-kisoissa oli noin 1400 henkilöä. Edellisessä lauseessa ei ole kirjoitusvirhettä! Voi vaan miettiä minkälainen urakka on ”hanskata” tuollaisen porukan työt siten että ihmiset ovat oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja jokainen tietää roolinsa.
Eiliseen Ronny Wingrenin lähtöön en ehtinyt, mutta tänään 450-kilpailuun lähteneen Matti Salmen startin ehdin näkemään. Matti ajaa siperianhuskyvaljakolla ja on koiriensa kanssa saavuttanut erittäin hyviä kisatuloksia aikaisemminkin. Myöskin Ronnyllä on takana varsin vakuuttava ura pitkien matkojen kilpailuissa.
TIISTAI 11.2.2025, TOINEN KILPAILUPÄIVÄ
Maria Viitahalme MM-KULTAA SW1M 40 -koirahiihtoluokassa
Maria Viitahalme, MM-KULTAA, kuva Markus Viitahalme
Pahoittelut siitä että tämän päivän raportti tulee varsin myöhään. Päivä meni kisapaikalla ja kesken ”kotimatkan” minut pyydettiin palaamaan kilpailutoimistoon uudestaan. Tämän lisäksi matka oli kohti uutta majoituspaikkaa eli autokin piti ”purkaa”.
Aamu valkeni varsin viileänä. Matkalla kisapaikalle autoni mittari putosi -20 asteeseen. 08.00 lähin virallinen mittausasema kertoi lukemaksi -22,3 astetta.
Aamun ensimmäisiä hiihdon lähtöjä oli siirretty jo maanantaina 09.00 > 09.30 ja hieman ennen yhdeksää tuli tieto että ensimmäiset lähdöt siirretään kymmeneen sekä se, että SM2 ja SW2 luokkien lähtöväli pienennetään 30 sekuntiin.
Tästä huolimatta lämpötilan suhteen oltiin vähän siinä ja siinä että nousiko tarpeeksi korkealle. Jojo WA-ryhmässä kysyin sitä, että missä virallinen mittari on, jotta pääsemme sen itse tarkastamaan. Kovin oli ”yllättävää” että kysymykseeni ei koskaan vastattu.
Joka tapauksessa päivä aloitettiin SM2- luokalla jossa matka on 2*7,5 km. Matkaan meiltä lähtivät Pekka Niemi, Tuomo Niittylahti ja Vesa-Pekka Jurvelin. Mitä heidän kanssaan ehdin puhumaan tai muilta kuulin, niin Pekka piti rataa varsin helppona ja koirilla olisi ollut menohaluja pidemmällekin matkalle. V-P:n kommentteja en enää muista ja Tuomolla oli noin 10 km kohdalla varsin pitkään kestänyt keskustelu siitä, mennäänkö pois vai jatketaanko matkaa… matkaa jatkettin. Lopputuloksissa Pekka viides, Vesa-Pekka kahdeksas ja Tuomo yhdeksäs.
Seuraavana matkaan SW2, matka sama. Matkaan lähtivät Maija Nivala ja Jutta Turkka. Kummankin kisa sujui saamani käsityksen mukaan hyvin. Ainakin Maijan muistan olleen varsin tyytyväinen koirien suoritukseen kun häneltä maalissa kysyin että ”onko kaikki OK”? Lopputuloksissa Maijan sijoitus viides ja Jutan kymmenes.
Näiden jälkeen lähdöissä oli tauko johtuen Femunlöppet 650 kilpailun startista joka tapahtui kylän (vai onko sitten kaupunki) keskustasta. Jonkun matkaa startin jälkeen kilpailijat ylittävät jonkun sprinttikisan uran ja tästä johtuen tauko. Ehdin pikaisesti käydä paikalla ja täytyy sanoa että touhussa oli melkoista suuren urheilutapahtuman meininkiä. Jos ikinä osutte paikalle niin suosittelen käymään.
Seuraavana siirryttiin masters-luokkiin eli hieman iäkkäämpiin kilpailijoihin. Valitettavasti tai sitten ei, toinen kilpailjoistamme joutui starttaamaan ikäänsä nuorempien joukossa.
Ensimmäisenä matkaan Miko Rinne. Luokkana SM1M50 ja matkana edelleen 2*7,5 km. Väliajoissa Miko oli lähes loppuun saakka kolmantena, mutta kympin jälkeen iski ”stoppi”. Osasyynä varmaan kotimaan kilpailujen vähyys lumitilanteesta johtuen. Onko sitten toisena syynä varsin lyhyet kilpailumatkamme jotka valitettavasti, myös muissa luokissa, tuntuvat lyhenevän vuosi vuodelta? Viimeinen lause ei ole minkään tahon virallinen mielipide, vaan ajatus jota olen joskus pyöritellyt päässäni. Joka tapauksessa Mikon loppusijoitus yhdeksäs.
Seuraavana vuoroon SW1M40 jossa meiltä kilpailijana Maria Viitahalme. Väliaikojen seuraaminen oli varsin jännittävää, mutta toisaalta omalla tavallan ”tylsää”. Maria oli jokaisessa väliaikapisteessä johdossa. Marian tullessa maaliin kerroin että jos mitään ihmeitä ei tapahdu, niin mestaruus on sinun. Voin kertoa että Maria oli suunnileen 100% yllättynyt että”????” Matkaan taisi mahtua myös yksi kaatuminen. Näiden kisojen Suomen ensimmäinen maailmanmestari on Maria Viitahalme!
Tämän suorituksen arvostusta mielestäni nostaa Viitahalmeiden varsin suuret haasteet auton kanssa tulomatkalla. Hetkittäin oli epävarmaa pääsevätkö he kisapaikalle ollenkaan. Lopulta pääsivät ja toivottavasti Marian lopputulos kattaa edes osan sen eteen tehdystä työstä.
Ajolukokkien toisen päivän lähdöt oli päätetty järjestää käänteisessä järjestyksessä eli hitain lähtee ensimmäisenä. Ekana matkaan Sp2 jossa Suomea edustaa Sara Pöllänen. Maanantain kolmen kilometrin ”pannut” eivät tänään uusiutuneet ja tasaisen varman suorituksen jälkeen Saran sijoituksena edelleen viides.
Sitten vuoroon Sp2J jossa Milli Rakkolainen lähti puolustamaan luokan kakkossijaa. Matkalle ei ongelmia osunut ja toisen päivän jälkeen Milli on toisena. Kilpailupäiviä tässä on kolme kuten kaikissa muissakin ajoluokissa pois lukien Sp4.
Nelosen yleisessä luokassa päiviä on kaksi syynä nelosen massalähtö joka toteutetaan omana, erillisenä luokkana.
Seuraavaksi matkaan Sp4 johon osallistui Tiina Hakala. Tiinan ajo sujui OK ja sijoitus parani yhdellä pykälällä Tiinan päätyessä sijalle kymmenen. Pari pientä yksityiskohtaa nelosesta:
– kysessä oli kilpailun tähän mennessä suurin luokka
– sijoitusten 5-13 välillä ajat mahtuivat 31 sekunnin sisään kilpailussa joka kesti nopeimmillaan hieman yli 26 minuuttia
Päivän viimeisenä luokkana ”meidän puolelta” ajettiin Sp4J johon käänteisen lähtöjärjestyksen johdosta viimeisenä lähti luokkaa johtava Milli Rakkolainen. Kolmen kilometrin kohdalla Milli suoritti varsin tyylikkään kaatumisen jonka onnistuin ikuistamaan videolle. Siihen mahtui sekä kaatuminen, pari kaadettua aitatolppaa, ratavahdin erittäin nopea apuuntulo, nopea pystyynnousu ja matkan jatkuminen…. Lopputuloksena Millin johto tässä luokassa kahden päivän jälkeen.
Kilpailuosuuden jälkeen varikon kulmille ehtivät ”puuttuvat kilpailijat” eli Lehtomäet, Mäki-Arvelat ja Heinoset. Vai menikö järjestys pieleen? Joka tapauksessa lopputuloksena oli se, että kaikki kilpailuun osallistuvat koiramme on tarkastettu ja lähtöluvan saaneet.
Iltakuudelta palkintojenjako kylän keskustan kupeessa. Kultamitalin ja maailmanmestaruuden kävi siis ”pokkaamassa” Maria Viitahalme.
Jos nyt sitten pari ”oheisasiaa” tähän liittyen… Viitahalmeiden suunniteltu kotimatkan alku viivästyi Marian menestyksen johdosta 🙂 Toivottavasti ei ihan isosti kuitenkaan harmita. Maria sai muiden palkintojen ohessa suuren ”plakaatin” jonka arvoksi kerrottiin x-€. Ainoa vaan että mitään ohjeita siihen, mihin ja miten tämän voisi ”tuhlata” ei ollut eikä saatu. Ja jos nyt sitten kolmantena ihmettelyn aiheena… olenko sitten turhan vanha kun ihmettelin sitä että kovin harva mies poisti hattunsa/lakkinsa/piponsa eri maiden kansallislaulujen ajaksi. En sitten tiedä miksi ja miten olen päätynyt siihen että jokainen MIES ottaa hatun pois päästään kun kansallislaulu soi. Oli sitten Suomen tai minka tahansa muun maan.
Illan viimeisenä koitoksena jojolla oli jojo-kokous. Sen ohessa haastoin Villeltä saamaeni tiedon Sp2J- ja Sp4J-luokkien keskiviikon lähtöajoista. Millille oli alustavasti annettu lähtöväliksi 15 min joka käytännössä olisi antanut ”vaihtoajaksi” noin kolme minuuttia. Tätä luvattiin korjailla = kohti uutta majapaikkaa… Matkalla sinne tuli viesti että voinko palata kokouspaikalle? Vastasin että noin 12 min menee.
Perillä sitten kerrottiin että junnujen lähtöväliä on pidennetty ja sen johdosta vaihtoaikaa pitäisi olla kolmen sijasta noin 14 min. Tähän vastasin että OK, tällä mennään, mutta… jonkunlaisen hiljaisuuden sain aikaiseksi kun kyseenalaistin mm. sen, että onko ”normaalin” kahden päivän lähtöaikojen eron tavallisen, noin 24 tuntia, lyhentäminen neljällä tunnilla eläinten hyvinvoinnin mukaista toimintaa?
Noh, joka tapauksessa näillä lähdetään keskiviikkoon.
Toivottavasti tähän kirjoitukseen ei tullut liian montaa kirjoitus- tai ajatusvirhettä. En valitettavasti jaksa lukea tätä kuudetta (voi olisiko kuitenkin toista) kertaa 😀
Röros vaikenee ja toivottaa lukijoille hyvää yötä.
Ja sen verran vielä, että huomenna on lyhyempi päivä ja yritän latailla päivän aikana ladata tänne kuvia ja videoita joita tänään en ehtinyt ladata.
MAANANTAI 10.2.2025, ENSIMMÄINEN KILPAILUPÄIVÄ
Aamu valkeni kirkkaana, pakkasta oli sekä omassa majapaikassani että varikolla noin -14 astetta. Katrin tapasin ensimmäisenä varikolla ja hän kertoi että heidän majapaikassaan lämpötila oli ollut suunnilleen nollassa. Mielenkiintoisia vaihteluita joita saattaa selittää kohtuulliset korkeuserot.
Viimeiset numerolaput ja chipit tuli jaettua tämän päivän starttaajille. Kilpailijat saavat pitää numeronsa muistona, mutta ajanottosirut kerätään kaikilta pois viimeisen maaliintulon jälkeen. Ennen lähtöä varusteiden huoltoon tarvittiin myös vasaraa. Tavallaan onneksi jojo oli päätynyt ottamaan mukaan suurimman osan varsin usein töissä mukana kulkevista työkaluista. Pakista löytyi siis ongelmanratkaisuun paremmin soveltuvat pihdit + öljyä spray-muodossa.
Pientä epäselvyyttä aiheutti kielto käydä testaamassa suksia aamulla. Tero oli asiasta kysynyt kun hiihtäjiä oli suksimassa. Vastaus oli että eivät voi kieltää koska voivat olla paikallisia tai muuten vaan hiihtäjiä…. mutta siis kilpailijat eivät saa mennä.
Ensimmäisenä luokkana johon suomalaisia osallistui, oli miesten yhden koiran pulkka jossa matkaan lähtivät Tero Linnainmaa ja Tuomo Niittylahti. Maaliin tullessa Tero antoi aika tiukkaa palautetta uran keskellä vastaantulleesta moottorikelkasta. Tämän palautteen välitin tuomareille. Myöhemmin sain selityksen että ”ei siellä keskellä uraa ajettu, vaan oltiin uran sivussa seis…”.
Tero lopputuloksissa kuudes.
Tuomon suoritus ei sitten mennyt ihan niinku Strömsössä. Ensimmäisenä itseäni ihmetytti ja huolestutti se, että väliaikoja ei tullut listoille lainkaan. Tiedustelin että onko järjestäjillä tietoa tilanteesta ja vastaus oli että Tuomo etenee ja aika kirjataan käsin. Ilmeisesti kyseessä oli viallinen siru. Lopulta Tuomo saapui maaliin, ehjänä sekä koira että kuski vaikka matkan varrella oli kokeiltu aitojen kestävyyttä pariinkin kertaan ja keskusteltu hieman siitä, että juostaanko 7,5 km lenkki kerran vai kaksi. Lopulta molemmat (tai siis ehkä enemmän koira) olivat päätyneet kiertämään lenkin kahdesti.
Tuomon sijoitus yhdeksäs.
Toisena matkaan lähti naisten yhden koiran pulkka. Vaikka meiltä oli matkalle kolme kilpailijaa ilmoitettuna, matkaan lähti ainoastaan Saara Loukkola. Kilpailun pilasi koiran jalkavaiva joka hidasti vauhtia. Koiran intoa matkantekoon vaiva ei isommalti kuitenkaan näyttänyt haittavan koska koira olisi halunnut lähteä kolmannelle kierrokselle. Toiselle kierrokselle kääntyminen siis hieman ennen maalia.
Saara lopputuloksissa sijalla 11.
Näissä kahden kierroksen kilpailuissa lähellä maalia käydään kolmeen kertaan ja se oli haaste useammalle kilpailijalle.
Maijalla on matkassa ainoastaan kaksi kisakuntoista koiraa. Tästä johtuen Maija päätti jättää tämän päivän väliin että hänellä olisi huomenna kahden koiran luokkaan kaksi levännyttä koiraa eikä yhdistelmää jossa toisella olisi takana 15 kg pulkan vetoa. Katrin poisjäänti taas johtui siitä, että Teron kanssa heillä on ainoastaan yksi kisakuntoinen koira joten sillä ei näillä matkoilla ole mahdollista startata kahta kertaa samana päivänä.
Kolmantena luokkana suomalaisilla oli tänään Sp2, jossa matkaan lähti Sara Pöllänen. Tässä välissä olin tajunnut sen, että minä ehdin sujuvasti kävelemään noin kolmen kilometrin kohdalle kuvaamaan siihen tulevia valjakoita. Matkaa lähdöstä tuohon on pari sataa metriä. Noh, Saran tullessa paikalle onnistuinkin sitten kuvaamaan oman päiväni parhaan videon jossa on enemmänkin tapahtumia. Videon latasin tälle palstalle.
Sara ensimmäisen päivän jälkeen jaetulla viidennellä sijalla.
Tässä kohtaa aloin hieman ihmettelemään sitä, että tulokset julkaistaan sekunnin tarkkuudella vaikka käytössä on sähköinen ajanotto jossa tulokset pitää huomioida sekunnin kymmenysosien mukaan. Pari vuotta sitten Saksan kisoissa oli hieman vastaava ongelma, tosin toisinpäin. Mittasivat sadasosat ja julkaisivat kymmensosien mukaan ilman ”häntien leikkausta”. Tästä kävin keskustelua silloisen RM:n kanssa ja hoitelivat asiat sääntöjen mukaiseen kuntoon ennen virallisten ja lopullisten tulosten julkaisua.
Sitten matkaan junnujen kahden koiran valjakot. Suomesta matkaan lähti Milli Rakkolainen Maaliin saapuessaan Milli vaikutti olevan tyytyväinen suoritukseensa.
Milli Sp2J luokassa sijalla kaksi ensimmäisen päivän jälkeen.
Vuoroon Sp4 jossa meiltä matkaan lähti Tiina Hakala. Jos en väärin katsonut, nelonen oli osallistujamäärän perusteella päivän suurin luokka. Suoritus oli ilmeisesti ihan OK vaikka edellä ajanut kilpailija protestoi Tiinan ohitusyritystä. Ilmeisesti kilpailija olisi halunnut tehdä protestin, mutta kun tuomarit asiasta useampaan kertaan kysyivät, vastaus oli kuitenkin ollut että ei, eikä tarjottu protestilomake ollut kelvannut. Jos en ihan väärin päätuomarin puhetta ymmärtänyt, niin ko. kilpailija oli palannut maaliin hetkeä myöhemmin ja kertonut haluavansa kuitenkin tehdä protestin. Jos näin tosiaan on käynyt, niiin valitettavasti hänen kannaltaan, ilmoitus siitä oli myöhässä (koska se pitää tehdä suullisesti välittömästi maaliin tuloan jälkeen. Ei siis esimerkiksi varikon kautta). Tästä asiasta muistutettiin erikseen sekä jojo-kokouksessa että jojo-WhatsApp ryhmässä.
Joka tapauksessa Tiinan sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen 14.
Viimeisenä tänään matkaan lähti ”kaksinkertainen kilpailija” Milli Rakkolainen luokassa Sp4J.
Milli ajoi onnistuneen suorituksen. Edellä lähtenyt valjakko tuli ohitettua ennen kolmea kilometriä ilman ongelmia.
Milli luokkansa johdossa ensimmäisen lähdön jälkeen.
Ruokakaupan kautta majapaikkaan. Ohjelmassa tosin on vielä klo 19.00 jojo-kokous varikon kupeessa sekä (onneksi muistin), kaikkien tavaroiden pakkaaminen sillä vaihdan majapaikkaa huomisen aikana.
Jos jojo-kokouksessa nyt tulee jotain uutta ja ihmeellistä, niin päivitän ne erillisessä postauksessa. Jos ei, niin tsemppiä huomiseen kaikille ja hyvää yötä hieman myöhemmin illalla.
JOUKKUEENJOHTAJAN MIETTEITÄ SUNNUNTAILTA
Röros MM sunnuntaina 9.2.2025 joukkueenjohtajan (jatkossa jojo) ajatuksia ja havaintoja…
Itse lähdin kisamatkalle perjantaina illalla josta yölaivalla Tukholmaan. Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen edessä oli reilun kahdeksan tunnin ajomatka kisapaikalle jonne saavuin lauantaina hieman ennen neljää. Paikkojen tutkimista ja etsimistä. Toimisto löytyi kun aikansa etsi. Päätuomaria kyselin, kukaan ei tiennyt mistä löytyy. No, pää-ELL kuitenkin oli paikalla ja määrättyjä asioita sain selviteltyä. Sunnuntain jojo-kokouksen paikasta kyselin. Vastaus oli että ”on mahdollisesti tuossa seinän takana mutta että takuuta asiasta ei ole koska täällä asiat muuttuvat päivittäin…” Tämän olin kyllä havainnut jo monta kertaa. Tai oikeastaan sen, että valtaosaan ennen kisoja lähetetyistä kysymyksistä en koskaan saanut mitään vastausta.
Kävin majoitukseeni ajellessa katsomassa myös missä LD toimisto sijaitsee. Siellä kun pidetään mm. kilpailun avajaiset. Majapaikan pihalla totesin että autossa tuli lauantain aikana vietettyä 9 tuntia ja 11 minuuttia. Matkaa kertyi 699 km. Sen verran nuutunut olo oli, että nukkumaan menin jo yhdeksän aikaan (erittäin varhain minun normaaliin verrattuna )
Sunnuntaina aamulla kohti kisapaikkaa kohtuullisen rapsakassa pakkasessa. Matkan aikana auton mittari kävi -19 asteessa.
Jo lauantaina selvisi että ihan kaikki parkkipaikat eivät ole maksullisia vaikka ennen kisaa sille vaikutti. Kalleimat stakeout paikoista maksetut maksut taisivat olla yli 260 €. Vaikka tuohon hintaan sisältyy sähkö + numeroitu paikka, niin ihan kivan rahastuslisän järjestäjät olivat keksineet. Tätäkään ei kyllä muistettu kertoa kilpailijoille ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Tässä ilmaisessa parkissa on lisäksi hauskuus, että se on kaikkein lähinnä starttia/maalia ja kaikki liikenne varikolta lähtöön/maaliin tapahtuu tämän alueen kautta.
Päivän ensimmäiset huonot uutiset olivat Riku Setälän ilmoitus siitä ettei hän pysty starttaamaan LD-kilpailuun (Rita Karjalaisen peruutus tuli tietoon jo aikaisemmin) sekä erään toisen kilpailijan haasteet auton kanssa. Heidän kohdallaan matkalta löytyi 24/7 aukioleva korjaamo josta apu vaivoihin taisi löytyä.
Maajoukkueella ja avustajilla on oma WhatsApp ryhmä jonne kirjoittelin erilaisia ohjeita ja vastauksia sitä mukaa kun niitä saatiin esille ongittua. Ja kiitos useammalle kilpailijallekin heidän vastauksistaan. Useampi asia oli selvitetty ennenkuin itse niiihin ehdin vastata.
Ensimmäinen joukkueenjohtajien kokous olikin sitten puolen päivän aikaan. Siitä liki 75% ajasta meni sitten erilaisiin asioihin ja kysymyksiin urien ympärillä. Täytyy sanoa että koko kokous oli hieman ”säätämistä” eikä mitenkään kauhean sujuvaa…
MM- ja maanosien mestaruuskilpailuihin kuuluu sääntöjen mukaan vetoomus jury joka kokoontuu tekemään päätöksen tapauksissa joissa päätuomari on hylännyt kilpailijan ja kilpailja haluaa asian ”riitauttaa”. Jos asiasta en olisi muistuttanut, jury olisi saattanut jäädä valitsematta. Kiitoksena muistutuksesta, minut valittiin juryn jäseneksi ensimmäisenä.
Kilpailunumerot ja ajanoton ensimmäiset chipit sain. Näitä sitten jaellaan joka päivä jojo-kokouksien yhteydessä lisää. Tätä kirjoittaessa osa on ne ehtinyt saamaan.
Viimesenä paikalle saapuvien koirien ELL-tarkastuksista käytiin ”pientä keskustelua”. Ehdotukseni siitä, miten ne hoidetaan, ensimmäinen ELL piti asiaa kovin hankalana ja toinen (joka siis tekee tarkastuksia käytännössä), oli sitä mieltä että hoidetaan ilman muuta kuten olin asiaa ehdottanut. Keskiviikkona sitten nähdään kumman mielipide jää voimaan.
Illalla olikin sitten viralliset avajaiset LD-matkojen kisatoimiston vieressä olevassa urheiluhallissa. Matkaa lyhyiden ja pitkien matkojen toimiston välillä on vähän reilu kilometri.
Paikalle oli saapunut tavaroitaan esittelemään ja myymään kymmenkunta yritystä. Tarjolla olisi ollut niin mönkijöitä, otsalamppuja, villapaitoja kuin otsalamppuja. Paikalta olisi saanut ostaa tai tilata myös vaikka keinutuolin.
Avajaiset alkoivat osallistujamaiden lippujen sisäänmarssilla. Suomen lippua kantoi Milli Rakkolainen. Kiitos Milli että tehtävään suostuit Sinällään hieman koomista lippujen suhteen oli se, että Hollannin lippua kantoi Belgialainen ja Italian lippua Tsekki. Tsekki kantoi kokoontumisessa ensin Slovakian lippua, mutta kun Slovakian kilpailija saapui paikalle ja hänet huomattiin, Tsekin kohtaloksi tuli toimia Italian lipun kantajana.
Sinällään avajaiset oli ainakin mielestäni ihan kivasti järjestetty. Puheiden ja muiden virallisten asioiden välissä oli musiikkiesityksiä. Suurimmat kannustukset ja taputukset taisi saada parikin kappaletta esittäneen yhtyeen ”Final countdown” jossa laulajana toimi ehkä, noin suunnilleen, kahdeksan vuotias lapsi
Tässäpä nyt jojon ensimmäinen raportti näistä kisoista. Toivottavasti, ihan älyttömästi, tähän en kirotusviheitä saanut aikaiseksi.
Kisoista on luvassa live lähetystä netin kautta. Osoite saattaa olla [https://liverace.no/](https://liverace.no/) Valitettavasti ihan 100%varma tästä en kuitenkaan ole. Lisäksi Norjan TV on tulossa tekemään omaa lähetystään maanantaina. Muut päivät eivät kokouksessa olleet heidän puoleltaan ihan varmoja, mutta saattaa olla että tulevat paikalle muinakin päivinä. Minä en live-lähetystä huomenna lupaa, mutta yritän kisojen aikana postailla tänne ainakin jotain kuvia ja mahdollisesti jotain video pätkiäkin.
Nyt ”jojon” puolesta hyvää yötä.
MAAJOUKKUEESEEN VALITUT URHEILIJAT:
Valjakkoajoluokat: Sp2J & Sp4J Rakkolainen Milli JUN Sp2 Pöllänen Sara Sp4 Hakala Tiina Sp8 Lehtomäki Vesa-Pekka Sp8 Rakkolainen Ville Sp8 Heinonen Pasi Sp6 RNB Mäki-Arvela Sampsa Femundløpet 650 Setälä Riku Femundløpet 650 Wingren Ronny
IFSS:n talvilajien MM-kilpailut 2025 järjestetään 8. – 15.2.2025 Rørosissa Norjassa.
Käänteisen lähtöjärjestyksen johdosta Milli lähti matkaan viimeisenä varsin turvallisessa, 1.31 johdossa. Vaikka varmisteluun olisi ollut varaa, Milli käänsi nupit kaakkoon ja kaasun pohjaan. Maaliin tullessa aikaero kakkosena ajaneeseen Norjan Tuva Buran Östgårdiin olikin kasvanut neljään minuuttiin.
)