Koirajuoksuopas
[ Varusteet | Koirajuoksua
valjakkokoirille | "Olet yhtä nopea kuin hitain koirasi"
| Koirajuoksu ei ole hellelaji | Oppitunnit
| Monien mahdollisuuksien laji ]
Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee
Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja
”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa. Koirajuoksu tuo
valjakkourheilun kaikkien koirarotujen ja -harrastajien ulottuville. Koiran koko ja
vetokyky eivät ole ratkaisevimmassa asemassa, kun startataan koirajuoksukisaan; koirakko
etenee radalla pääasiassa sitä vauhtia kuin mitä juoksija koiran perässä pystyy
ylläpitämään. Kaikki koirarodut chihuahuasta alkaen pystyvät juoksemaan
vähintäänkin samaa vauhtia kuin ihminen, joten tervetuloa kokeilemaan
ennakkoluulottomasti uutta lajia kaikki koiraharrastajat, koiran rodusta tai
roduttomuudesta piittaamatta. Saatatte löytää aivan uuden tavan pitää yllä niin omaa
kuin koirankin kuntoa ja kilpailuviettisimmät voivat laajentaa kilpailulajikokoelmaansa.
Kuva: Leena Pohjaranta
Valjakkourheilun kansainvälinen kattojärjestö IFSS järjesti ensimmäiset sulan maan
MM-kilpailut vuonna 2002 marras-joulukuun vaihteessa Italian Ravennassa ja ESRDA järjesti
ensimmäiset sulan maan EM-kilpailut vuonna 2004 Ranskan Saultissa marraskuussa. Näin
sulan maan lajit eli koirajuoksu, koirapyöräily ja kärryluokat 1-koiran luokasta
8-koiran luokkaan asti ovat saaneet talvilajien kanssa saman aseman arvokisojen osalta.
ESDRA tasavertaisti sulan maan lajit talvilajien kanssa vuosikokouksessaan 2005, joten
kesälajien rantautuminen voi toden teolla alkaa. Tällä kertaa Suomessa ei oltu
jälkijunassa: syksyllä 2004 järjestettiin koirajuoksun ensimmäiset SM-kilpailut
Kangasalla ja heti seuraavana vuonna järjestettiin Suomessa peräti kuudesta
osakilpailusta koostuva koirajuoksu- cup, Motivaattori-cup, joka huipentui viimeisen
osakilpailun yhteydessä koirajuoksun SM-kisoihin. Motivaattori-cup on siitä asti ollut
kilpailukalenterissa joka vuosi ja osallistujamäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta.
Lokakuussa 2005 jaossa olivat Suomen ensimmäiset kärryluokkien ja koirapyöräilyn
SM-mitalit, joten kaikissa sulan maan lajeissa voi kilpailla kotimaassa SM-tasolla.
Helpoin tie päästä osallisiksi sulan maan lajien harrastamiseen on aloittaa
tutustuminen koirajuoksusta.
Aloituskynnys koirajuoksussa on huomattavasti alempi verrattuna esimerkiksi
koirahiihtoon, sillä hiihtotekniikan perusteiden hallinnan ja hiihtovarusteiden hankinnan
sijasta ohjaajalle riittävät pelkät lenkkitossut. Mikä tahansa ulkoilu vetovaljaissa
olevan koiran kanssa ei kuitenkaan ole koirajuoksua, sillä koirajuoksussa koiran pitää
vetää juoksijaa. Useimmat koirat oppivat kuitenkin vetämään sitkeällä
harjoittelulla ja talvilajien harrastajilla on jo käytössään vetotaitoisia koiria,
joten koirajuoksun kokeilemista voi suositella lämpimästi kaikille koiranomistajille. Se
pitää sulan maan aikana kunnossa niin koiran kuin ohjaajan ja luo hyvän pohjan
talvisiin koitoksiin.
Koirajuoksuvarusteiksi käyvät samat
varusteet kuin koirahiihtoon: vetovaljaat, vetovyö ja joustava vetonaru. Kilpailuihin
lähdettäessä varusteille on määritelty muutamia tarkennuksia: vetovyön tulee olla
selästä vähintään 7 cm korkea ja siinä tulee olla nopeasti irrotettavissa oleva
kiinnityssysteemi kuten paniikkilukko ja vetonarun pituus saa olla maksimissaan 2,5 m
venyttämättömänä. BGB-lukot ovat kiellettyjä, joten narussa on oltava nk.
pistoolilukko. Lajia ensi kertaa kokeileva voi aloittaa lainaamalla varusteita ja ostaa
valjaat, vyön ja vetonarun myöhemmin, jos innostuu lajista. Vetovarusteiden hinnaksi
tulee uutena hankittaessa n. 60-80 euroa. Lisäksi juoksijan kannattaa hankkia itselleen
kunnolliset lenkkarit tai nastalenkkarit (hinta n. 100 eurosta ylöspäin). Halpahallien
kympin lenkkareilla ei kannata lähteä jalkojaan pilaamaan.
Jos suunnittelet koirallesi valjakkourheilu-uraa ota sille heti pentuna mikrosiru
tatuoinnin sijaan. Kaksipäiväisissä kilpailuissa tai viestikilpailuissa koira on
pystyttävä nopeasti tunnistamaan ja silloin siru on kätevin ja sääntöjen mukaan
ainoa hyväksytty tunnistemerkintä. Tatuoinnin suhteen ollaan kuitenkin toistaiseksi
noudatettu "joustavaa tuomarilinjaa" kansallisen tason yksipäiväisissä
kisoissa.
Koirahiihdossa tai valjakossa reen edessä juosseen koiran voi toisinaan olla aluksi
hankala hidastaa vetovauhtia ihmisen tasolle. Koira voi rimpuilla valjaissa tai lopettaa
vetämisen, mutta muutaman totuttamiskerran jälkeen koira oppii yleensä nopeasti
vetämään ihmisen juoksutahtia. Koirajuoksussa kaikkein voimakkaimmin vetävä koira ei
välttämättä ole se paras juoksukoira, jos koiraa ei ole opetettu hidastamaan juoksuaan
alamäkeen. Tässä suhteessa koirajuoksu ja koirahiihto eroavat eniten lajeina
toisistaan. Alamäkeen täysillä juokseva koira on koirahiihdossa erittäin toivottavaa,
mutta mikäli juoksija haluaa harrastaa koirajuoksua enemmänkin, on koira opetettava
alamäessä juoksemaan ihmisen vauhtia. Tottuneelle koirahiihtokoirakoiralle vetokomennot
ja kääntymiskäskyt ovat jo entuudestaan tuttuja, joten koirajuoksun kokeileminen
onnistuu todella pienellä vaivalla.
Koirajuoksu soveltuu erittäin hyvin johtajakoirien kouluttamiseen. Kun koira osaa
vetää toivotulla tavalla juoksijaa, se on helppo siirtää kärryjen, polkupyörän tai
reen eteen. Koirapyöräilyä ei tule turvallisuussyistä koskaan kokeilla täysin vetoon
tottumattomalla koiralla, sillä siinä on erittäin tärkeää, että koira osaa vetää
tasaisesti ja vetonaru pysyy tiukalla koko ajan. Vetokoiran kouluttaminen onnistuu täysin
aloittelijaltakin helpoiten nimenomaan koirajuoksun avulla, sillä koiran perässä jalan
kulkien kontrolli koiraan on helpoin säilyttää. Hiihtäjillähän kaikki koirat ovat
aina muutenkin johtajakoiria, joten hiihtäjille koirajuoksu soveltuu erinomaisesti myös
koirankoulutusmielessä.
”Olet yhtä nopea, kuin hitain koirasi”
kuluu valjakkoajajien vanha totuus. Hyvä juoksija kykenee juoksemaan 3.30
kilometrivauhdilla maratonin. Hyvä rekikoira taas etenee parhaimmillaan alle kahden
minuutin kilometrivauhtia. Hitain koira koirajuoksutiimissä on siis ihminen. Siten se
eroaa kaikista muista valjakkourheilun lajeista. Entä vaikuttaako koirajuoksuharrastus
negatiivisesti koiran nopeuteen, jos se koirajuoksussa joutuu etenemään ihmisen vauhtia?
Mike Callahan rapakon takana on harrastanut koirillaan koirajuoksua jo pitkään ja hänen
havaintojensa mukaan koirajuoksua paljon harrastaneet koirat saavat lisää vetovoimaa,
mutta eivät menetä nopeuttaan. Koirien treenaamisessa monipuolisuus on valttia aivan
kuin ihmiselläkin. Koirajuoksun lisäksi pitää muistaa juoksuttaa koiraa erittäin
paljon myös vapaana ja kärryjen ja polkupyörän vedättäminen tuovat myös tarvittavaa
vaihtelua niille, joilla siihen on mahdollisuus. Kaikki muutkin koiraharrastukset
palveluskoiralajeista metsästykseen ja agilityyn palvelevat myös toinen toisiaan.
Monipuolisella harjoittelulla varmistetaan koiran nopeuden ja mielenkiinnon säilyminen.
Kuva: Leena Pohjaranta
Koirajuoksu ei ole hellelaji
Koirat eivät pysty hikoilemaan säädelläkseen elimistön lämpöä samalla tavalla
kuin ihminen. Täten ilman lämpötila vaikuttaa hyvin suuresti koiran suorituskykyyn.
Kuumalla ilmalla koira ylikuumenee helposti. Sääntöjen mukaan sulan maan kilpailu
järjestetään normaalisti, jos lämpötila on alle 16°C. Yli 22°C lämpötilassa ei
saa kilpailuja järjestää ollenkaan. Omaa harjoitteluaan suunnitellessa maalaisjärjen
käyttö ei ole kiellettyä ja huomioon voi ottaa lämpötilan lisäksi koiran turkin
paksuuden, värin ja sen löytyykö lenkkipolun varresta sopivia uima tai kahluupaikkoja
koiran juottamiseen ja uittamiseen. Kuumimpien kesähelteiden aikaan koirajuoksulenkin voi
tehdä aikaisin aamulla tai myöhään illalla ja lenkin pituuden muutenkin säädellä
sään mukaan.
Tavallisella koiraharrastajalla on yleensä yksi tai kaksi koiraa, joten hänen on
koulutettava johtajakoiransa itse. Ensimmäinen tehtävä on opettaa koira kulkemaan
ohjaajansa edellä vetoliina kireällä. Hyvä niksi on viedä koira uuteen maastoon,
jolloin koiraa luonnostaan kiinnostaa uusi ympäristö. Rohkaise koiraa kulkemaan edellä
ja pysähdy heti, jos vetonaru löystyy tai koira siirtyy pois edestäsi. Kehu
ylenpalttisesti koiraa aina, kun se kulkee edellä vetonaru tiukalla. Jos koira siirtyy
pois edestäsi, anna komento ”vedä”, ”veto”, ”mennään”
tai mitä komentoa sitten aiotkin jatkossa käyttää. Vetämisen opettelun apuna voi
käyttää myös apuria, joka kulkee koiran edellä houkutellen sitä makupalalla tai
nimeltä kutsuen luokseen. Lopeta vetoharjoittelu aina onnistuneeseen suoritukseen, vaikka
lyhyeenkin. Vetäminen on koiralle raskasta työtä ja vaatii tiettyjen lihasten
kasvattamista, joten pidä vetoharjoittelu alussa lyhyenä niin matkan kuin ajankin
suhteen. Koiran kestävyyden ja voimien kehittyessä pidennä matkaa maltillisesti.
Tärkeintä on alkuun johdonmukaisesti vaatia, että vetoliina pysyy tiukalla koko
vetoharjoituksen ajan.
Kun vetäminen sujuu hyvin, voidaan koiralle alkaa opettaa kääntymiskomentoja
”oikea” ja ”vasen”. Koska koira kulkee vain pari askelta edellä ja
ohjaaja jalkaisin perässä, käännökset voi opettaa koiralle ottamalla vetonarusta
reilun otteen ja ohjaamalla kädellä haluttuun kääntymissuuntaan samalla kun antaa
kääntymiskomennon.
Oppitunti 3: ”Oletkos vetämättä...”
Jahka koira on oppinut vetämään ja osaa kääntyä haluttuun suuntaan, onkin aika
opettaa viimeiseksi koira olemaan vetämättä. Siis mitä?! Monet talvilajien harrastajat
eivät koskaan vaivaudu opettamaan koirilleen vauhdin hiljentämistä. Vauhdin
hiljentämisen opettaminen kun vaatii vetämisen lopettamisen opettamista. Joidenkin
mielestä vetokoiran opettaminen hiljentämään vauhtiaan sotii vetokoiran perimmäistä
tehtävää vastaan. Tämän vuoksi monet muuten hyvin koulutetut johtajakoirat eivät
osaa hiljentää vetovauhtiaan, mistä voi tulla ongelmia isoissa tai mutkaisissa
alamäissä, tai sitten ei, riippuu ajajasta tai hiihtäjästä. Koirajuoksussa alamäkeen
täysillä vetävän koiran perässä juokseva juoksija sen sijaan joutuu jarruttamaan
omaa ja koiransa juoksuvauhtia ja tuhlaa näin paljon kummankin energiaa. Alamäkijuoksu
rasittaa itsessään jo muutenkin erityisesti reisiä ja polvia, jos ei osaa rennosti
rullaavaa alamäen juoksutekniikkaa, mutta edessä vetävä koira moninkertaistaa
juoksijaan kohdistuvan rasituksen. Mm. nilkkojen nyrjähdykset ja jalkalihasten
venähdykset ovat kontrolloimattomassa alamäkijuoksussa uhkana ja tekevät rennon
alamäkijuoksun mahdottomaksi. Tämän vuoksi koirajuoksua enemmän harrastavien kannattaa
ehdottomasti opettaa koiransa juoksemaan alamäet vetämättä. Useimmat koirat oppivat
sen kyllä, kunhan sen harjoitteluun paneudutaan kunnolla.
Alamäkijuoksussa hidastamiseen on syytä keksiä täysin uusi komento, jotta hidastelu
ei jäisi päälle myös talvilajien alamäkiä tultaessa. Komento kuten
”hiljaa” voidaan opettaa koiralle loivissa alamäissä hidastamalla omaa juoksua
ja vetämällä tai nykimällä samalla vetonarusta koiran vauhtia varovasti hidastaen
varoen kuitenkin samalla kokonaan pysäyttämästä koiran etenemistä. Koiraa ei tule
opettaa juoksemaan alamäkiä juoksijan vieressä, mikä saattaisi äkkiseltään tuntua
kätevältä ratkaisulta, sillä koirajuoksusääntöjen mukaan koiran on mentävä koko
ajan juoksija edellä. Koiran oivallettua mistä hidastamisessa on kysymys, palkitaan
koira välittömästi kehuin tai muulla tavoin. Alamäkijuoksun hidastamisen opettamisen
tärkeys riippuu suoraan koiran vetovoimasta ja –innosta. Kevyesti vetävää koiraa
ei välttämättä tarvitse opettaa hidastamaan alamäissä ollenkaan, mutta etenkin
parhaimmille valjakko- ja koirahiihtokoirille se saattaa olla kynnyskysymys koko lajin
harrastamiselle. Koiran rotu ja juoksijan oma paino ja voimat voivat myös auttaa
alamäkijuoksun onnistumiseen ilman mitään koulutusta: alle 15-kiloinen koira tuskin
vetää 70-kiloista juoksijaa nurin alamäessä vaikka vetäisikin koko mäen.
Monien mahdollisuuksien laji
Koirajuoksua voidaan käyttää koirahiihdon ja valjakkohiihdon lajinomaisena
harjoitusmuotona ottamalla mukaan sauvat ja käyttämällä käsiä tehokkaasti etenemisen
apuna. Tehoharjoituksena sauvarinne juoksijan tehdessä hiihtoloikkaa koiran vetäessä,
on erittäin hyvää hapenoton harjoittelua molemmille, kun harjoitellaan
tavoitteellisesti. Mikäli juokseminen ei tunnu omimmalta lajilta, voi aina kokeilla
vaeltamista koiran kanssa. Etenkin ylämäkiä vaeltaessa vetävästä koirasta saa apua.
Koirajuoksussa valjakkourheilu on viimeinkin saanut oikean koko koirakansan lajin.
Tulevaisuus näyttää mihin harrastajamäärät lopulta asettuvat. Koiriahan Suomessa
kyllä riittää.
Kati Kettumäki 9.3.2007
|
VUL postimyynnistä valjakkourheiluvarusteet
Yhteistyössä mukana:
Valjakkourheilukin saa tukea veikkausvaroista
|
