Valjakkourheilussa
käytettyjä koirarotuja
[ Alaskanhusky | Alaskanmalamuutti | Belgianpaimenkoira | Chinook | Englanninsetteri | Eskimokoira | Grönlanninkoira | Irlanninsetteri | Labradorinnoutaja | Lyhytkarvainen saksanseisoja | Pointteri | "Risteytyskoirat" | Saksanpaimenkoira | Samojedinkoira | Siperianhusky ]
Nämä rotuesittelyyn poimitut koirarodut esiintyvät etenkin talvilajien ja
sulanmaan lajien kovempaa vetovaimaa vaativissa valjakkourheilun lajeissa. Sulanmaan
lajeista etenkin koirajuoksu puolestaan soveltuu hyvin mille tahansa koirarodulle.
Teksti: Ninnu Valkonen, 1999-2000
Kuvat: Wikipedia, 2009
Linkki- ja kuvapäivitys Kati Kettumäki 2009
Alaskanhusky
on sekoitus monentyyppisistä koirista, mukaan lukien alkuperäiset
pohjoiset koirat, jotka eivät kuulu mihinkään määrättyyn rotuun.
Alaskanhusky on sekoitus arktisia koiria (merkittävimmin
intiaanikoiraa) ja ei - arktisia koiria kuten irlanninsetteriä, joita
tuotettiin 1900 - luvun alussa Alaskaan.
Rekikoirakasvatuksen
päätavoitteeksi tuli kilpaileminen. Pienimpiä ja nopeimpia rotuja käytettiin
jalostukseen enemmän, jolloin yleinen koko pieneni ja vauhti lisääntyi.
Vuosien kuluessa koiria jalostettiin ainoastaan käyttöominaisuuksien
perusteella: nopeus, kestävyys, terve rakenne ja menohalut päätavoitteena.
Näin kehittyi alaskanhusky; rotujen yhdistelmä, joka on saavutettu
menestyksekkäällä siitoksella monista eri koiratyypeistä.
Kilpaileminen on ratkaiseva tekijä alaskanhuskya luotaessa, ilman
kilpailua ajajat eivät olisi aikaansaaneet niin nopeita koiria tai
antaneet niin paljon arvoa kaikille kilpakoiralta vaadittaville
kyvyille. Johtuen kilpailijoiden määrästä, jokaisen kilpailijan
tuottamasta pentuemäärästä ja erittäin tiukasta karsinnasta
"rotu" paranee.
Alaskanhuskyjen
parhaat kasvattajat eivät halua rekisteröidä rotuansa koska se tietäisi
myös kehityksen loppumista. Hyvät alaskanhuskyt ovat tasakokoisia ja
tiukkojen
jalostuskriteerien vuoksi hyväluonteisia
ja helppoja käsitellä.
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Alaskanhusky
| Lähteet: |
Mushing - lehti 1991 |
Sivun alkuun
Alaskanmalamuutti on saanut nimensä
Luoteis - Alaskassa eläneen intiaaniheimon mukaan. Mahlemiut - eskimot
käyttivät koiraa kuormanvetäjänä hylkeenpyyntimatkoillaan.
Alaskanmalamuutit vetivät raskaita kuormia pitkiä matkoja hitaalla
vauhdilla usein vaikeissa olosuhteissa. Alaskanmalamuutit saavuttivat
mainetta myös kilpakoirana uudisraivaajien ja kultakuumeen aikoihin.
Amerikan kennelliitto hyväksyi
alaskanmalamuutin rotumääritelmän vuonna 1935. Suomeen ensimmäiset
malamuutit tulivat 60 - luvulla. Malamuuttien määrä on kasvanut
vuosi vuodelta hitaasti, mutta varmasti. Vuosina 1990-95 on rekisteröity
yhteensä 148 koiraa. Kaikkiaan alaskanmalamuutteja on Suomessa tällä
hetkellä n. 200 kpl.
Alaskanmalamuutti on suurikokoinen
arktinen pystykorva. Malamuuttien turkki on tiheä ja karkea, väritys
vaihtelee vaaleanharmaasta mustaan. Malamuuttien silmät ovat
tummanruskeat, sinisiä silmiä ei rotumääritelmä hyväksy.
Luonteeltaan "muutit" ovat lempeitä ja ystävällisiä.
Alaskanmalamuutti ei ole yhtä nopea
kuin esim. siperianhusky johtuen sen raskaasta rakenteesta. Malamuutit
jaksavat kuitenkin vetää raskaitakin taakkoja pitkiä matkoja.
Alaskanmalamuutit ovat hyviä koiria kuormanvetoon ja retkeilyyn,
mutta niillä kilpaillaan myös aktiivisesti valjakkourheilun eri
lajeissa.
Suomessa
toimii Suomen Alaskanmalamuutti yhdistys r.y jonka sivut löytyvät
osoitteesta
www.alaskanmalamuutti.net
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Alaskanmalamuutti
| Lähteet: |
Suomen Alaskanmalamuutti yhdistys r.y |
Sivun alkuun
Belgianpaimenkoira juontaa alkunsa vanhoista paikallisista maalaiskoirista.
Alkuperäinen belgianpaimenkoira oli aktiivinen paimenkoira, jonka arvo luonnollisesti
punnittiin paimennus - ym. käyttöominaisuuksien perusteella. Belgianpaimenkoirarodun
nykyisten neljän muunnoksen kehittyminen alkuperäisistä lammaspaimenista ei suinkaan
ollut suoraviivaista. Osittain rotumuunnosten välistä rajanvetoa käydään vielä
tänä päivänäkin. Belgianpaimenkoira poikkeaa useimmista muista roduista siinä
suhteessa, että yksi ainoa tyyppi sulkee piiriinsä neljä rotumuunnosta.
Ensimmäinen luotettava tieto Suomessa esiintyneestä belgianpaimenkoirasta on vuosilta
1925-1927. Ensimmäisenä maahamme tuotiin groenendael - muunnos, ja varsinainen
kasvatustyö alkoi groenendaeleista. Seuraavaksi Suomeen saapui tervueren - muunnos, mutta
harrastus oli hyvin vähäistä. Laajempi tervueren- samoin kun malinois ja
laekenoisharrastus on virinnyt karanteenirajojen avauduttua Keski-Eurooppaan.
 |
 |
| Groedendael |
Tervueren |
Musta pitkäkarvainen muunnos on nimeltään groenendael. Nimensä se on
saanut Groenendaelin linnasta, joka sijaitsee Belgiassa. Punaruskea, karkeakarvainen
belgianpaimenkoira on nimeltään laekenois. Nimi juontaa juurensa rodun
kantayksilöistä, joiden isännillä oli oikeus paimentaa lammaslaumoja Laekenin
kuninkaallisessa puistossa. Nykyisin laekenois-muunnosta kasvatetaan eniten Hollannissa.
Malinois on lyhytkarvainen, punaruskea belgianpaimenkoira, joka on saanut nimensä
Malinesin kaupungin mukaan. Tervueren on muutoin samanlainen kuin groenendael, mutta väri
on punaruskea tai hiekka ja karvojen päät ovat mustat. Myös maski on musta.
Tervueren-muunnokseen kuuluvat myös muun väriset pitkäkarvaiset, jotka saattavat olla
vaaleankeltaisia, hunajanvärisiä tai harmaita jne. Tervueren on saanut nimensä
samannimisestä kylästä lähellä Brysseliä.
 |
 |
| Malinois |
Lakenois |
Nykyään tervueren on suosituin muunnoksemme, groenendael on seuraava
ja sitten tulevat malinois ja laekenois. Tänä päivänä belgianpaimenkoira on yksi
suosituimmista palveluskoiraroduista. Nämä koirat ovat monipuolisesti aktiivisia niin
palveluskoirakokeissa, agilityssa kuin muillakin harrastusalueilla. Hiihdossa
belgianpaimenkoiria käytetään paljon ja ne pärjäävät hyvin. Ne soveltuvat myös
kaikkeen muuhunkin vedätykseen. Joillakin juoksee belgianpaimenkoiria valjakoissakin. Ne
ovat nopeita ja kestäviä koiria.
Luonteeltaan belggari on vilkas, valpas ja tarkkaavainen. Se on reaktioissaan nopea,
jopa malttamaton. Koira on jatkuvassa liikkeessä ja vaikuttaa väsymättömältä.
Lisää tietoa belgianpaimenkoirista löytyy Suomen belgianpaimenkoirayhdistyksen
nettisivuilta http://www.finbelge.fi
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Belgianpaimenkoira
| Lähteet: |
Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys ry. |
Sivun alkuun
Tämän rodun on luonut amerikkalainen kasvattaja, Arthur Walden, risteyttämällä
keskenään amerikan eskimokoiria, lyhytkarvaisia bernhardilaisia ja belgianpaimenkoiria.
Waldenin lempikoiran, Chinookin (tarkoittaa lämmintä tuulta) mukaan nimetty rotu on
äärimmäisen harvinainen.
Chinook toimii tyypillisen pystykorvan tavoin, se on aina halukas työskentelemään ja
varsinkin vetämään rekeä. Sillä on voimakas, ja itsevarma luonne, joten se tarvitsee
pennusta asti määrätietoista kasvatusta. Rotu on harvinainen ja vaarassa menehtyä.
Kasvattajien mielestä tämä vahva ja sisukas koira on aivan erinomainen myös
vahtikoirana.
Rotu syntyi 1900 - luvun alussa ja sen alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut
vetokoira. Nykyisin chinookeja käytetään myös rekikoiran lisäksi seura - ja
vahtikoirana. Todennäköinen elinikä rodulla on 13-14 vuotta, paino n. 29,5 - 41 kg ja
korkeus 53 - 66cm.
Harvinaisuudesta johtuen chinookeja ei ole Suomessa. Englanniksi tietoa Chinookeista
löytyy: http://www.chinook.org/
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Chinook_(koira)
| Lähteet: |
rotukoirat : Chinook |
Sivun alkuun
Englanninsetteri polveutuu haukka - ja verkkometsästäjien käyttämiin spanieleihin,
joiden tehtävänä oli merkata hetken pysähdyksellä riistan sijainti metsästäjille.
Varhaisimmat tiedot tällaisten koirien käytöstä löytyvät 1200 - luvulta.
Englanninsetteriä on varsinaisesti jalostettu nyt reilut 200 vuotta. Englannissa seisovat
lintukoirat olivat ylhäisön suosiossa ja settereistä oli useita eri verilinjoja joista
myöhemmin kehitettiin kaikki setterit. Suomalainen englanninsetterikanta pohjautui
alkuvaiheessa 1800 - luvun puolivälissä pitkälti englantilaisiin linjoihin, jotka
olivat tuotu Ruotsista tai Venäjältä.
Englanninsetteri on keskikokoinen, ja pitkäkarvainen koira, jonka turkin väri
vaihtelee. Luonteeltaan englanninsetterit ovat ystävällisiä, tottelevaisia ja vaativat
paljon liikuntaa.
Englanninsetteri on seisova kanakoira jota käytetään kana, - sekä vesilintujen
metsästykseen. Rekikoirana englanninsetteriä käytetään hiihtopuolella.
Valjakkohiihtoon englanninsetteri on innokas ja aktiivinen juoksija.
Maailmalla englanninsetteri on yleinen koirarotu. Se on saavuttanut suuren suosion
Italiassa ja Ranskassa. Yksinomaan Italian englanninsetterikanta on enemmän kuin 20 000
yksilöä. Yhdysvalloissa englanninsettereitä on myös runsaasti, samoin kuin Norjassa.
Suomessa toimii Kanakoirakerhon englanninsetterijaos http://personal.inet.fi/yhdistys/kkk-hhs-esjaos/kotisivut/psivu.htm
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Englanninsetteri
| Lähteet: |
Kanakoirakerho : englanninsetterijaos
Koirarodut : englanninsetteri |
Sivun alkuun
Eskimokoira on alunperin ollut paikasta toiseen liikkuneiden eskimoheimojen uskollinen
kumppani, joka oli apuna metsästyksessä, sekä veti rekeä ja kantoi taakkoja.
Kanadaneskimokoira
Eskimokoira muistuttaa hyvin paljon sukulaistaan grönlanninkoiraa, jopa siinä
määrin, että pohjoismaissa niitä pidetään samana rotuna, grönlanninkoirana, ja
niillä on yhteinen rotumääritelmä. Isossa-Britanniassa molemmat puolestaan
rekisteröidään eskimokoirina.
Eskimokoira om kookas ja vahva, jopa 50-kiloinen valjakkokoira. Se on kestävä ja
vähään tyytyvä, mutta myös erittäin itsenäinen ja kiihkeä kaikessa mitä tekee.
Luonteeltaan eskimokoira on sisukas, ja uskollinen koira, jolla on hyvin voimakas
laumavaisto.
Tietoa englanniksi Eskimokoirasta http://www.sleddogcentral.com/canadian_eskimo.htm
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kanadaneskimokoira
| Lähteet: |
Tammen Suuri Koirakirja: Eskimokoira |
Grönlanninkoira on kotoisin Grönlannin kylmimmiltä eli MacKenziejoen, Baffininlahden
ja Victoriansaaren alueilta. Pohjoisen kansat käyttivät grönlanninkoiraa vetokoiranaan.
Koiravaljakot olivat ainoa mahdollinen kuljetusväline ja lisäksi koirat kantoivat
kesäisin taakkoja ja auttoivat ympäri vuoden niin jääkarhunmetsästäjää kuin
hylkeenpyytäjääkin, jolle ne etsivät jäältä hylkeiden hengitysaukkoja.
Ensimmäiset grönlanninkoirat tuotiin maahamme jo talvisodan aikaan.
Grönlanninkoirakanta on pysynyt kuitenkin hyvin pienenä koko ajan. Vuonna 1990 Suomessa
rekisteröitiin 17 grönlanninkoiraa. Euroopan ulkopuolella rotu on harvinainen.
Grönlanninkoira on kaunis käyttökoira jonka turkki voi olla minkävärinen tahansa.
Grönlanninkoira on voimakas pohjoinen pystykorva, rakenteeltaan sopiva ja kestävä
jatkuvaan rasittavaan työhön rekikoirana arktisissa olosuhteissa.
Luonteeltaan grönlanninkoira on itsenäinen, peloton, ystävällinen, mutta jonkin
verran varautunut vieraita kohtaan.
Rekikoirana grönlanninkoira on uurastaja, joka suorittaa tehtävänsä ylpeänä ja
kärsivällisesti. Puhdasrotuisia grönlanninkoiria on varsin vähän kilpailevissa
valjakoissa, vaikka ne vuosia sitten olivat melko yleisiä. Suomessa grönlanninkoiria
näkee nykyäänkin enemmän näyttelykehissä.
Grönlanninkoirayhdistys perustettiin Suomeen vuonna 1978. Netistä ei grönlanninkoira
tietoutta ainakaan suomeksi löydy.
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Gr%C3%B6nlanninkoira
| Lähteet: |
Suuri Koirakirja 3 : Grönlanninkoira |
Sivun alkuun
Irlanninsettereiden arvellaan polveutuvan muinaisesta irlanninvesispanielista, joita
risteytettiin englanninsettereiden, vesispanieleiden ja gordoninsettereiden kanssa.
Väitetään myös, että ennen rodun lopullista hyväksymistä mukaan tuli myös
pointterin, newfoulandinkoiran ja venäjänvinttikoiran verta.
Ensimmäiset irlanninsetterit määriteltiin omaksi rodukseen viime vuosisadan
puolivälissä. Vuonna 1850 Ison - Britannian rotukirjaan merkittiin ensimmäinen
irlanninsetteri. Rotu vietiin Yhdysvaltoihin vuonna 1878. Suomessa rotua on tavattu 1800 -
luvun lopulta lähtien. Ensimmäiset koirat tuotiin Suomeen Pohjoismaista ja Venäjältä.
Irlanninsetteri on yleisin neljästä setterirodusta. Irlanninsettereitä on
kahdenlaisia, väriltään punaisia tai puna-valkoisia pitkäkarvaisia koiria. Kummallekin
värille on oma rotumääritelmänsä. Irlanninsetteri on luonteeltaan ystävällinen ja
eloisa koira.
Irlanninsetterit ovat kanakoiria eli niitä käytetään hyvin paljon metsästyksessä.
Rekikoirina settereitä on sekä, hiihto että ajopuolella. Setterit ovat nopeita,
voimakkaita ja innokkaita rekikoiria.
Suomessa toimii Kanakoirakerhon irlanninsetterijaos. Kanakoirakerhon kotisivut
löytyvät osoitteesta http://www.kkk-hhs.fi/
ja muuta tietoa irlanninsettereistä löytyy http://come.to/irish.setters
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Irlanninsetteri
| Lähteet: |
Kanakoirakerhon irlanninsetterijaos
Koirarodut : irlanninsetteri |
Sivun alkuun
Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista roduista, se tunnetaan
kaikkialla. Labradorin luonne on varmasti edesauttanut sen suosituksi tuloa, sillä se on
hyväntuulinen, ystävällinen ja uskollinen seuralainen.
Labradorin juuret juontavat nimensä mukaisesti Labradorin niemimaalta ja
Newfoundlandista, Kanadasta. Kalastuslaivojen mukana näitä koiria kulkeutui 1700-luvulla
Brittein saarille, jossa koirat jakaantuivat kahteen ryhmään. Toisesta kehittyi
Newfoundlandinkoirana tunnettu rotu ja toisesta Labradorinnoutaja.
Suomeen ensimmäiset "lapukat" saapuivat 1900-luvun alussa, mutta nykyinen
lapukkakantamme sai alkunsa 1950-luvulla.
Alun perin lapukka jalostettiin ammutun pienriistan talteenottamiseen. Tärkeitä
ominaisuuksia olivat hyvä vainu, pehmeä ote riistasta, hyvä koulutettavuus sekä suuri
noutohalukkuus ja sopiva rakenne käyttötarkoitukseensa. Nämä piirteet ovat yhä
tärkeitä tämänpäivän labradorissa ja löytyvät mm. rotumääritelmästä edelleen.
Labradorinnoutaja voi olla väriltään musta, keltainen tai ruskea. Karvapeite on lyhyt,
tiheä ja vedenpitävä.
Metsästys- ja jälkikokeissa valtaosa osanottajista ja myös voittajista on
labradoreja.Tämä kuvastaa rodun erinomaisia käyttöominaisuuksia.Labradori on kuitenkin
erittäin monipuolinen koira ja se voidaan kouluttaa metsästyksen lisäksi moniin eri
tehtäviin.
Vetokoirina labradoreja käytetään lähinnä harrastuskoirina hiihdossa tai
valjastetaan koira vetämään pulkkaa. Suomesta löytyy kuitenkin kilpaileva
labradorinnoutaja valjakkokin. Rekikoirana labradorinnoutaja on melko hidas, mutta
soveltuu hyvin retkikoiraksi valjakkoon.
Lisää tietoa netistä Suomen labradorinnoutajakerhosta: http://www.labradori.fi
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Labradorinnoutaja
| Lähteet: |
Suomen Labradorinnoutajakerho Tammen Suuri Koirakirja |
Sivun alkuun
Saksanseisoja polveutuu espanjalaisista ja ranskalaisista lintukoirista, joita tuotiin
Saksaan 1600 - luvulla. 1830 - luvulla rotua päätettiin jalostaa solakammaksi
risteyttämällä siihen joitakin brittiläisiä seisojia, erityisesti pointteria. Näin
syntyi kahdenlaisia seisojia, kevyempiä ja jykevämpiä. Näitä kahta seisojatyyppiä
risteytettiin keskenään ja näin syntyi nykyinen saksanseisoja.
Saksan kennelliitto hyväksyi lyhytkarvaisen saksanseisojan viralliseksi roduksi vuonna
1872. Ensimmäinen lyhytkarvainen saksanseisoja tuotiin Suomeen jo 1860 - luvulla.
Lyhytkarvainen saksanseisoja on keskikokoinen koira, jonka karvapeite on lyhyttä ja
sileää. Saksanseisojia on kolmea eri muunnosta; lyhytkarvaisen lisäksi on myös pitkä
- ja karkeakarvaisia saksanseisojia. Lyhytkarvainen on kuitenkin käytetyin rekikoirana.
Luonteeltaan saksanseisojat ovat uskollisia ja tottelevaisia, sekä erittäin aktiivisia.
 |
 |
| Lyhytkarvainen |
Karkakarvainen |
Saksanseisojan alkuperäinen käyttötarkoitus on metsästys, se on
hyvin käyttökelpoinen joka paikan lintukoira, jolla on valtava suorituskyky
metsästettäessä. Seisojaa on käytetty myös ajavana koirana, sekä vahti - ja
vetokoirana. Rekikoirana lyhytkarvainen saksanseisoja on parhaimmillaan leudossa ilmassa.
Seisojat ovat nopeita, innokkaita ja voimakkaita rekikoiria. Ne soveltuvat erinomaisesti
sprinttimatkoille. Valjakkohiihto puolella lyhytkarvainen saksanseisoja on eniten
käytetty koira.
Lyhytkarvainen saksanseisoja on hyvin tunnettu seisojarotu. Sitä kasvatetaan lähes
kaikissa Euroopan maissa. Suomessa toimii Saksanseisojakerho ry. jonka sivut löytyvät http://www.saksanseisojakerho.fi/
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lyhytkarvainen_saksanseisoja
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Karkeakarvainen_saksanseisoja
| Lähteet: |
Saksanseisojakerho r.y
Koirarodut - lyhytkarvainen saksanseisoja |
Sivun alkuun
Pointteri polveutuu espanjalaisista, ranskalaisista ja italialaisista lyhytkarvaisista
lintukoirista. Todennäköisesti pointterissa on myös englantilaisen seisovan lintukoiran
verta.
Espanjalaiset upseerit toivat 1700 - luvun alussa Englantiin raskaita lintukoiria,
joita kutsuttiin espanjanpointtereiksi. Rotua jalostettiin Englannissa eteenpäin ja 50
vuotta myöhemmin sana pointteri tarkoitti eleganttia, lyhytkarvaista lintukoiraa.
Ensimmäiset pointterit tuotiin Suomeen 1800 - luvun lopulla. Pointteri on ollut Suomessa
jo pitkään, mutta on nykyisin melko harvinainen. Pentuja syntyy vuodessa n. 30 - 50,
koiria on yhteensä yli 200 kpl.
Pointteri on keskikokoinen seisova lintukoira, jolla on lyhyt ja
kiiltävä karvapeite. Luonteeltaan pointterit ovat tottelevaisia ja lempeitä. Ne ovat
valppaita ja rohkeita, niitä on erittäin helppo kouluttaa.
Pointteri on yksi käytetyimmistä metsästyskoirista maailmassa. Rekikoirana
pointteria alettiin käyttää sen nopeuden, voiman ja tarmokkuuden takia. Pointteri
soveltuu parhaiten lyhyille sprinttimatkoille ja on parhaimmillaan juostessaan leudossa
ilmassa. Hiihtopuolella pointtereita käytetään myös jonkin verran, mutta suosituin
rotu on kuitenkin lyhytkarvainen saksanseisoja. Monet rekikoira-ajajat ovat lähteneet
risteyttämään pointteria ja saksanseisojaa toisiinsa saadakseen nopeampia ja
ominaisuuksiltaan parempia sprinttikoiria.
Suomessa toimii Kanakoirakerhon pointterijaos http://kkk-hhs.fi/
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pointteri
| Lähteet: |
Kanakoirakerho
Koirarodut: pointteri |
Sivun alkuun
Pääasiassa risteytyskoiria käytetään
sprintissä eli lyhyellä matkalla. Keski-Euroopassa erilaiset
lintukoiraristeytykset ovat menestyneet valjakkokilpailuissa niin hyvin,
että niitä on alettu käyttää myös Suomessa. Nykyisin lähes kaikki
menestyvät sprinttivaljakot koostuvat risteyskoirista. Nopeita ja kestäviä
koiria on aikaansaatu risteyttämällä esimerkiksi alaskanhuskya
lintukoiriin, kuten pointtereihin ja seisojiin (= lintukoiraristeytys).
Sprinttikilpailuissa koiralta vaaditaan
hyvää hapenottokykyä, jotta se pystyy juoksemaan kovaa valjakossa.
Risteytysjalostus ei tietenkään panosta koiran ulkonäköön,
ainoastaan rakenteeseen. Koiria löytyykin monenlaisia; lyhytturkkisia
luppakorvia ja toisilla taas karvapeite on paksumpi, värityskin
vaihtelee hyvin paljon.
Risteytysjalostuksen päämääränä on
saada aikaan nopeita, kestäviä, terveitä ja hyviä rekikoiria, joissa
yhdistyvät usean rodun parhaat puolet.
Sivun alkuun
Saksanpaimenkoira on hyvin uusi, tuskin satavuotias rotu. Vasta 1870 - luvulla
päätettiin risteyttää erilaisia paimenkoiratyyppejä jotta saataisiin aikaan rotu,
jolla olisi niiden parhaat ominaisuudet. Muutamaan vuoteen saksanpaimenkoiraharrastus ei
levinnyt kauemmaksi synnyinsijoiltaan Saksasta. Vasta ensimmäisen maailmansodan
päätyttyä rotu alkoi levitä rajojen ulkopuolelle.
Ensimmäiset sakemannit tuotiin Suomeen vuonna 1908 Helsingin poliisilaitoksen
palvelukseen. Luonteeltaan saksanpaimenkoirat ovat temperamenttisia, helppoja kouluttaa,
ystävällisiä ja pelottomia.
Saksanpaimenkoiraa käytetään kaikissa mahdollisissa palveluskoiralajeissa. Sen
rajattomien koulutusmahdollisuuksien vuoksi se soveltuu mihin tahansa tehtävään.
Vetokoirina saksanpaimenkoiria käytetään paljon hiihdossa, mutta jotkut niistä
juoksevat hyvin valjakossakin. Palveluskoirien vetokokeissa ne vetävät valjakossa
ahkiota tai kelkkaa.
Lisää tietoa saksanpaimenkoirista löytyy rotujärjestön nettisivuilta http://www.spl.fi
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksanpaimenkoira
| Lähteet: |
Koirarodut: Saksanpaimenkoira Saksanpaimenkoiraliitto r.y |
Samojedinkoira on saanut nimensä Samojedi - nimisen alkuperäiskansan mukaan.
Samojediheimo oli levittäytynyt laajalti kattaen koko nykyisen Euroopan puoleisen Pohjois
- Venäjän, sekä osan Siperiasta. Nykyisin samojedikansa on kuitenkin kadottanut
kielensä ja sulautunut muihin kansallisuuksiin. Rotu on peräisin 1600 - luvulta ja sen
alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut rekikoira, poropaimen, vahtikoira ja
asuinkumppani.
Ensimmäinen samojedinkoira tuotiin Englantiin vuonna 1889 ja sen rotumääritelmä
vahvistettiin Englannissa vuonna 1909. Suomeen ensimmäinen samojedi tuotiin vasta vuonna
1952, mutta jo vuoteen 1959 mennessä Suomen Kennelliitto oli rekisteröinyt kaikkiaan 43
samojediä. Nykyään rekisteröidään Suomessa vuosittain n. 150 samojedinkoiraa.
Samojedinkoira on keskikokoinen, arktinen pystykorva, jonka turkki on valkoinen tai
kermanvärinen. Silmien muoto ja asento, sekä hieman ylöspäin vetäytyneet suupielet
muodostavat rodulle tyypillisen "samojedihymyn". Luonteeltaan samojedit ovat
ystävällisiä ja seurallisia koiria, jotka tarvitsevat runsaasti liikuntaa, leikkiä ja
muuta aktiivista toimintaa. Samojedinkoirat ovat nokkelia ja sosiaalisia, mutta joskus
todella itsepäisiä.
Samojedinkoiria käytetään rekikoirina edelleen. Rekikoirakilpailuissa näkee joskus
samojedinkoiravaljakoita, mutta nykyisin ei enää kovin montaa aktiivisesti kilpailevaa
"sammarivaljakkoa" löydy. Monet harrastavat kuitenkin samojedinsä kanssa
hiihtoa ja vedätystä omaksi ilokseen. Samojedinkoira soveltuu hyvin myös muuhun
toimintaan, kuten agilityyn tai tokoon.
Suomessa toimii Suomen Samojedinkoirayhdistys ry. jonka toiminnasta löytyy tietoa
netistä http://samy.fi Valjakkotoimintaan ovat keskittyneet
etenkin Suomen valjakkosamojedit, joiden kotisivuja voi käydä ihailemassa osoitteessa http://valjakkosamojedit.com/
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Samojedinkoira
| Lähteet: |
Suomen Samojedinkoirayhdistys ry.
Suomen Valjakkosamojedit |
Siperianhusky on kotoisin Siperiasta Tsuktsien niemimaalta, jossa Tsuktsi - niminen
alkuperäiskansa käytti huskya vetokoiranaan.
Ensimmäiset siperianhuskyt tuotiin vuosisadan alussa Beringin salmen yli Alaskaan
voittamaan rekikoirakilpailuja. Roduksi siperianhusky kehitettiin 1920 - luvulla USA:ssa.
Ensimmäinen siperianhusky rekisteröitiin Suomessa vuonna 1965. Vuosittain
rekisteröidään n. 300 huskya.
Siperianhusky on keskikokoinen, arktinen pystykorva, jolla on tiheä karvapeite. Kaikki
turkin värit mustasta puhtaanvalkoiseen ovat sallittuja. Monenlaiset merkit ja kuviot
päässä ovat yleisiä, eikä niitä esiinny muilla roduilla. Huskyjen silmät ovat
siniset, ruskeat tai sekaväriset. Luonteeltaan huskyt ovat ystävällisiä ja lempeitä,
sekä innokkaita käyttökoiria.
Siperianhusky on nopein ja suosituin puhdasrotuinen arktinen rekikoira. Monet
harrastajat kilpailevat aktiivisesti huskyillaan rekikoirakilpailuissa ja osa
harrastajista retkeilee huskyvaljakoillaan. Siperianhuskyt soveltuvat hyvin myös hiihtoon
ja kaikkeen mahdolliseen vedätykseen.
Suomessa toimii Suomalainen Siperianhusky Seura r.y jonka sivut löytyvät netistä http://www.siperianhusky.fi
Wiki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Siperianhusky
| Lähteet: |
Suomalainen Siperianhusky Seura r.y
Siperianhusky - rekikoira |
|
